Siivousprojektiin takapakkia tuli - otetaan opiksi ja viisastutaan vahingosta

Tuli takapakki kuolinsiivousprojektiin.  Ihan omaa syytäni.  Rikoin hyvät sääntöni kellarisiivouksen loppurutistuksessa.  Piti tehdä ilolla ja vähän kerrallaan. Mutta sitten aloin jo aamukolmelta murehtimaan seuraavan päivän siivoustöitä.  No sellaisestahan aivot tulehtuu ja päädyin Meilahteen pariksi päiväksi ja pikkuhiljaa kerään voimia. (Siitä retkestä kirjoitan havaintoja Sairaan hyvä potilas-blogiini). 

Nyt varon ylirasitusta. Panen puhelimeen ajastimen.  20 minuuttia ja sitten seis.  Yllättävän paljon 20 minuutissa ehtii.  Oletteko muuten koskaan kokeilleet? 

Kuusi golfbägiä on kannettu terassille ja yksi on jo valmiina kellarissa. Seuraavat 20 minuuttiset kuluu aurinkoisella terassilla. Nyt on tullut aika panna omat omat  golfmailat lopullisesti pois ja viedä kierrätyskeskukseen.  Kiitollisena monista hyvistä pelivuosista ja muistoista ja ystävistä. Jää sentään pari pokaalia hyllyyn.  Oman hyvän putterini jätän vielä.  Jospa kävisi joskus ilokseen puttailemassa lastenlasten kanssa. 

Siivotessa kellarista palautui tavaraa ylös kirjahyllyyn.  Lähdetkö kellariin katsomaan lapsilta vuosikymmenten saatossa kertyneitä syntymäpäivä- äitienpäivä- tai isänpäiväkortteja? Ei, niiden pitää olla kätevästi käsillä tarvittaessa iloa tuomaan. Lastenlapsiltakin jo on ensimmäiset kortit tallessa.  Esineillä ja asioilla pitää olla tärkeysjärjestys. Toimistohyllyyn jäi vielä tilaa. 

Nyt edetään pienemmin askelin.  Ei sentään korkokengillä.

Bruno Maglin avokkaat eivät lähteneet kierrätykseen. Saa kaappiin jäädä yhdet kauniit kengät muistona.  Muistona terveyden ja aktiivisuuden ajoista.  Tuskin niitä nyt enää tarvitsen, enkä niillä taida pystyssä pysyäkään. Turhamaiset kengät vievät vähemmän tilaa kuin golfbägi. 

Nyt pienemmin askelin, vähemmän kerrallaan.  Ei siis valmistu siivous vapuksi.  Ehkä sitten juhannuksena ollaan lähempänä. Loppusuoralla sitten käyn käsiksi papereihin.  Silppuri on tuossa jo toimintavalmiina. Onneksi verottaja on järkiintynyt kuittien säilytyksessä.  Enää ei tarvitse kuutta vuotta jemmata.  Entistä vähemmän niitä tarvitaan, eipä ole eläkeläisellä muita vähennyksiä kuin kotitalousvähennys.  Hyllyssä on vielä 17 mappia.  Viidellä aion pärjätä loppuelämän. 

Muistatteko, kuinka jemmattiin luottokorttilaput ja verrattiin laskuun, että on varmasti oikein? Toisaalta ei haittaa, että Google tietää kaiken.  Onhan tyhmää olla jonkun Claes Ohlssonin tai Gigantin klubijäsen.    Mutta sieltä sitten löytyy, milloin olen mitäkin ostanut ja onko takuu voimassa. Ei tarvitse pyörittää lappusia omissa nurkissa.  Pyöriköön tietoni pilvessä, on se kivaa, jos sieltä sitten löytyy myös sellaista, mitä itse tarvitsen. 

Kehitin aivan nerokkaan kotitoimiston ikäihmisen loppusuoraa varten.  Siitä sitten ensi kerralla.  Kotitarveapteekista puhumattakaan.