perjantai 29. joulukuuta 2017

Hyvästit vuodelle 2017


Vuosi vaihtuu yhdessä yössä. Olen iloinen, että voin jättää taakse vuoden 2017.  Siihen on mahtunut liian paljon luopumista ja menetyksiä.  Kun aamulla herään uuteen päivään, onko se erilainen vuonna 2018. Uusi päivä kaiken muuttaa voi, sanotaan.

Luulenpa, että tulevaankin vuoteen on otettava itsensä mukaan.  Uuden vuoden taikoina ei mikään erityisesti muutu. Entä jos muuttaisin mieltäni?  Se lienee yksi niistä asioista, joihin itse voin vaikuttaa. Oikeastaan en ollenkaan tiedä, mistä asioista mieltä pitäisi muuttaa.  Jospa ensi vuonna yrittäisinkin katsoa asioita, tilanteita ja ihmisiä  tuoreemmin. Uskaltaisin muuttaa mieltäni useammin.

Mielen ja mielipiteen vaaliminen vaatii entistä enemmän paneutumista. Pitää olla tarkkana, että mielipide pysyy omana.  

Kuvassa on talo, jossa vietimme postikorttijoulua perheen kanssa.  Jouluna Taulun kartanossa oli piparinpaistoa, joulupukki, rekiajelu, joulukirkko ja tietysti paljon ja monenlaisia jouluruokia.  Paras joululahja ikinä oli saada maailmalta koko perhe koolle.  Tähän muistijälkeen on hyvä päättää vuosi 2017 ja unohtaa autuaasti monta muuta asiaa.



1 kommentti:

Annikki Autti kirjoitti...

Oikein todella toivon, hyvää tulevaa vuotta Sinulle Satu ja myös läheisillesi....
tulevaisuuteen pitää yrittää vain katsoa luottavasti, onneksi ei tiedä mitä taas ensi vuonna 2018 tapahtuu, mutta pitää yrittää niitä itse järjestellä, kun on mahdollisuus ... Itselläni oli kyllä kertauksen paikka, kun täytin äskettäin 70 v, olisin halunnut, että numero olisi ollut vasta 60 v....mutta siitä on jo kymmenen vuotta siitä... Tämä on aivan kauhistus, miten nopeaan päivät ja kuukaudet kuluu...masentaa....Tietysti se on sitäkin, että kun päivässä on yksi juttu, niin se täyttää koko päivän??..onneksi ei tarvitse lähteä enää aamusta liikkeelle, vaan saa yleensä olla miten haluaa, ainakin aamupäivän....no, jo tiistaina on Tarkastuslautakunnan kokous Kittilässä klo 9, siitä se alkaa heti vuoden toisena päivänä ja pitää nousta jo seitsemältä.....onnekseni ei ole muita isompia sairauksia, kuin, että laiskansuonta vetää niin helekusti ja joka ikinen päivä, että kunto putoaa aivan nollille..ja se ei todellakaan ole hyvä se....äsken kävin koirulin kanssa pissalenkillä ennen tuon paukkeen alkamista, niin syke kohosi muutamassa satametrisessä 105 :een....sain nimittäin PA:lta syke yms. mittarin lahjaksi, joka käskee ylös ja ulos....mutta tuo lukema osoittaa, että pohjakunto nollissa....kamalasti taas suunnitelmia, mitä aion tehdä, että saisin tämän rapakunnon ylös...kaikki mahdollisuudet olisi kyllä olemassa...Mutta kaikesta huolimatta Satu, jos ottaisimme tavoitteeksi tavata ensi kesänä, ihan oikeasti, tuolla teidän mökin vieressä olevalla pelikentällä....ja pantaisiin mailat heilumaan ja antaisimme palloille huutia oikein olan takaa !!
Käyn nykyisin todella harvoin täällä facebookissa, joten soitelkaa, kun ruoho taas vihertää..
Kaikkea hyvää t. Annikki