Sauli Niinistö nosti esiin termin "tehokas katuminen". Perussuomalaiset kun eivät ole riittävän selvästi irtisanoutuneet vanhoista mielipiteistään. Jäin miettimään, pitäisikö minun osata katua tehokkaasti joitain ajatuksia, mielipiteitä, tekoja? Tehokas katuminen tarkoittanee selkeää mielenmuutosta, anteeksipyyntöä ja korjaavia toimia, hyvittämistä niille, joita on loukannut.
Pitkän elämän aikana on ehtinyt kaikenlaista. Jos jätetään pois jeesustelut: olisi pitänyt olla parempi äiti, puoliso, tytär ja muut yleisen lähimmäisenrakkauden vaatimukset, joita tuskin kukaan on riittävän hyvin täyttänyt. Vai tunnetteko jonkun, joka voi sanoa onnistuneensa täysimittaisesti? Paitsi tietysti Paavo Väyrynen.
Niinistö kai tarkoitti aatteita. Mitä aatteita, ideologioita, maailmankatsomuksia pitäisi osata tehokkaasti katua ja uudelleenarvioida? Onko Nalle Wahlroos tehokkaasti katunut taistolaisuuttaan? Vai onko se ylipäänsä tarpeen. Se oli ajan henki.
Yrittäjäperheessä oltiin oikeistolaisia. Ideologian vankkana pohjana oli yrittäjyys ja isänmaallisuus. Kokoomus oli nuoruudessani ainoa puolue, joka selkeästi puolusti yksityisyrittäjyyttä. Maalaisliitto, nykyinen Kepu hyväksyi vain maatalousyrittäjyyden. Olin siis nuorena innokas kokoomuslainen. Aika uskollisesti olenkin vuosikymmenet enimmäkseen kokoomusta äänestänytkin.
Kiireisenä yrittäjänä en juuri joutanut puoluepolitikkaa pohtimaan. Vuosituhannen vaihteessa ajattelin uudestaan liittyä Kokoomuksen, oikein hankkia jäsenkirjan ja käydä vähän kokouksissa. Lähetin sähköpostia Helsingin Kokoomukselle, olisin halunnut vähän tietää enemmän paikallisyhdistyksistä ja siitä, mikä niistä sopisi minulle. Eivät ikinä vastanneet.
Kokoomuspoliitikkojen joukkopako terveyslobbareiksi (Laura Räty, Lasse Männistö) on niin läpinäkyvää. Mukamas valinnanvapaus. Kun Antti Häkkänen nimitettiin oikeusministeriksi, ajattelin ensin, että tuossapa on reipas ja selkeäsanainen nuori juristi. Mutta kun hän otti avustajakseen yli 6 000 euron kuukausipalkalla maksuhäiriöisen Tapani Mäkisen, järkytyin syvästi. Jos aikuinen ihminen ei osaa hoitaa omia raha-asioitaan tolkullisesti, kuinka hänestä olisi oikeusministerille avustajaksi? Päinvastoin, pahasti ylivelkaantunut poliitikko on halvalla ostettavissa.
Olin ajatellut, että kehitysmaiden syöpä on korruptio. Diktaattorit lähettävät korruptio- ja asekauppamiljardinsa Sveitsin pankkitileille. Pienempimuotoinen korruptio tapahtuu ruskeissa kirjekuorissa. Hyvinvointivaltiossa eläköityneet kenraalit saavat hävittäjäkonsultointipalkkionsa verokirjalla.
Niinpä, arvon herra Tasavallan Presidentti, minäkin jo ihmettelen, olisiko aika tehokkaasti katua vuosikymmenten kokoomuslaisuuttani?
Ruiskukkaa ei kuvaan löytynyt.
Pitkän elämän aikana on ehtinyt kaikenlaista. Jos jätetään pois jeesustelut: olisi pitänyt olla parempi äiti, puoliso, tytär ja muut yleisen lähimmäisenrakkauden vaatimukset, joita tuskin kukaan on riittävän hyvin täyttänyt. Vai tunnetteko jonkun, joka voi sanoa onnistuneensa täysimittaisesti? Paitsi tietysti Paavo Väyrynen.
Niinistö kai tarkoitti aatteita. Mitä aatteita, ideologioita, maailmankatsomuksia pitäisi osata tehokkaasti katua ja uudelleenarvioida? Onko Nalle Wahlroos tehokkaasti katunut taistolaisuuttaan? Vai onko se ylipäänsä tarpeen. Se oli ajan henki.
Yrittäjäperheessä oltiin oikeistolaisia. Ideologian vankkana pohjana oli yrittäjyys ja isänmaallisuus. Kokoomus oli nuoruudessani ainoa puolue, joka selkeästi puolusti yksityisyrittäjyyttä. Maalaisliitto, nykyinen Kepu hyväksyi vain maatalousyrittäjyyden. Olin siis nuorena innokas kokoomuslainen. Aika uskollisesti olenkin vuosikymmenet enimmäkseen kokoomusta äänestänytkin.
Kiireisenä yrittäjänä en juuri joutanut puoluepolitikkaa pohtimaan. Vuosituhannen vaihteessa ajattelin uudestaan liittyä Kokoomuksen, oikein hankkia jäsenkirjan ja käydä vähän kokouksissa. Lähetin sähköpostia Helsingin Kokoomukselle, olisin halunnut vähän tietää enemmän paikallisyhdistyksistä ja siitä, mikä niistä sopisi minulle. Eivät ikinä vastanneet.
Kokoomuspoliitikkojen joukkopako terveyslobbareiksi (Laura Räty, Lasse Männistö) on niin läpinäkyvää. Mukamas valinnanvapaus. Kun Antti Häkkänen nimitettiin oikeusministeriksi, ajattelin ensin, että tuossapa on reipas ja selkeäsanainen nuori juristi. Mutta kun hän otti avustajakseen yli 6 000 euron kuukausipalkalla maksuhäiriöisen Tapani Mäkisen, järkytyin syvästi. Jos aikuinen ihminen ei osaa hoitaa omia raha-asioitaan tolkullisesti, kuinka hänestä olisi oikeusministerille avustajaksi? Päinvastoin, pahasti ylivelkaantunut poliitikko on halvalla ostettavissa.
Olin ajatellut, että kehitysmaiden syöpä on korruptio. Diktaattorit lähettävät korruptio- ja asekauppamiljardinsa Sveitsin pankkitileille. Pienempimuotoinen korruptio tapahtuu ruskeissa kirjekuorissa. Hyvinvointivaltiossa eläköityneet kenraalit saavat hävittäjäkonsultointipalkkionsa verokirjalla.
Niinpä, arvon herra Tasavallan Presidentti, minäkin jo ihmettelen, olisiko aika tehokkaasti katua vuosikymmenten kokoomuslaisuuttani?
Ruiskukkaa ei kuvaan löytynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti