Urheilijat sanovat "mikä on päivän kunto ja mihin se riittää". Eikä välttämättä mihinkään riittänyt.
Nyt ei tahdo päivän kunto riittää. Olin jo oppinut jossain määrin arvioimaan, mitä voin luvata ja mitä ei. Joskus muistan jatkaa lausetta Paavalin malliin: "Jos Jumala suo ja elää saadaan". Liian helposti unohdan tuon loppukaneetin.
Olen luvannut tavata ystäviä, syksyllä kun on tultu Leviltä, marraskuussa ollaan Helsingissä, sitten joulun jälkeen ennen kuin Ranskaan lähdemme. Olen aina paheksunut epäluotettavia tyhjän puhujia. Totta kai olisin halunnut tavata ystäviä, vastata meileihin, hoitaa yhdistyksen asioita. On vaan tämä taudinpahalainen riivannut enemmän kuin tilattu. Sitten kun näkyi valoa tunnelin päässä vuoden pimeimpänä päivänä, Potkulautamies sairastui sitkeään flunssaan. Sitten tuli minun vuoroni. Päivän kunto on ollut kehno jonkin aikaa, eikä se ole mihinkään riittänyt.
Kaiken lisäksi olen hyvin tärkeän yhdistyksen, Suomen Ultraharvinaiset ry:n puheenjohtaja. Käykääpä tykkäämässä Facebook-sivuista. Se on valtavan hieno ja tärkeä hanke. Saa toivottaa voimia jaxuhaleja ynnä muuta.
Nytpä sitten sairastelen. Jumala suo ja niin poispäin, huomenna suuntana on Pariisi. Lapsenlapsen hoitajalla on vapaapäivä ensi maanantaina. Siispä mummille ja vaarille on tärkeä tehtävä. Ole aina ajatellut, että joskus olisi mukava matkustaa junalla Euroopassa. Joku vuosi sitten matkustimme Zurichista Milanoon - komeasti Alppien yli. Matka kesti päivän. Oli aurinkoinen päivä ja alpit saattoivat olla komeita. Juna olikin italialainen, eikä likaisten ikkunoiden läpi nähnyt mitään. Eurooppalaisissa junissa on niin hyvät ravintolavaunut. Italialaisjunassa ei ollut edes kahvikärryä. Jännityksellä odotan, onko Ranskassa osattu ikkunoita pestä. Pariisista Nizzaan kestää viisi tuntia.
Vanhoilla ihmisille menee aina päivä pakkaamiseen. On niin paljon muistettavaa huonolla muistilla. Potkulautamies kirjoitti hyvän blogin arkijärjestä. Jääkaapissa oli yksi punasipuli. Eihän sitä voi heittää menemään. Niinpä Potkulautamies kävi Stockmannilta osatamassa muikunmätiä ja blinejä. Ei mennyt sipuli hukkaan. Tämä on sunnuntaijärkeä.
Tietysti matkalaukussa sairaalla ihmisellä pitää olla hyvä apteekki. Ja tietysti jo kotona pitää mobiililaitteeseen ladata Meedoc, jos sattuisi taas sairastumaan. Hiukan kuin sateenvarjo, jos se mukana, ei likikään sada yhtä paljon kuin ilman suojaa.
Tammikuussa on hyvä matkustaa. Tammikuu kestää kaksi kuukautta, nyt jo tuntuu siltä, että se on kestänyt kuukauden.
Nyt ei tahdo päivän kunto riittää. Olin jo oppinut jossain määrin arvioimaan, mitä voin luvata ja mitä ei. Joskus muistan jatkaa lausetta Paavalin malliin: "Jos Jumala suo ja elää saadaan". Liian helposti unohdan tuon loppukaneetin.
Olen luvannut tavata ystäviä, syksyllä kun on tultu Leviltä, marraskuussa ollaan Helsingissä, sitten joulun jälkeen ennen kuin Ranskaan lähdemme. Olen aina paheksunut epäluotettavia tyhjän puhujia. Totta kai olisin halunnut tavata ystäviä, vastata meileihin, hoitaa yhdistyksen asioita. On vaan tämä taudinpahalainen riivannut enemmän kuin tilattu. Sitten kun näkyi valoa tunnelin päässä vuoden pimeimpänä päivänä, Potkulautamies sairastui sitkeään flunssaan. Sitten tuli minun vuoroni. Päivän kunto on ollut kehno jonkin aikaa, eikä se ole mihinkään riittänyt.
Kaiken lisäksi olen hyvin tärkeän yhdistyksen, Suomen Ultraharvinaiset ry:n puheenjohtaja. Käykääpä tykkäämässä Facebook-sivuista. Se on valtavan hieno ja tärkeä hanke. Saa toivottaa voimia jaxuhaleja ynnä muuta.
Nytpä sitten sairastelen. Jumala suo ja niin poispäin, huomenna suuntana on Pariisi. Lapsenlapsen hoitajalla on vapaapäivä ensi maanantaina. Siispä mummille ja vaarille on tärkeä tehtävä. Ole aina ajatellut, että joskus olisi mukava matkustaa junalla Euroopassa. Joku vuosi sitten matkustimme Zurichista Milanoon - komeasti Alppien yli. Matka kesti päivän. Oli aurinkoinen päivä ja alpit saattoivat olla komeita. Juna olikin italialainen, eikä likaisten ikkunoiden läpi nähnyt mitään. Eurooppalaisissa junissa on niin hyvät ravintolavaunut. Italialaisjunassa ei ollut edes kahvikärryä. Jännityksellä odotan, onko Ranskassa osattu ikkunoita pestä. Pariisista Nizzaan kestää viisi tuntia.
Vanhoilla ihmisille menee aina päivä pakkaamiseen. On niin paljon muistettavaa huonolla muistilla. Potkulautamies kirjoitti hyvän blogin arkijärjestä. Jääkaapissa oli yksi punasipuli. Eihän sitä voi heittää menemään. Niinpä Potkulautamies kävi Stockmannilta osatamassa muikunmätiä ja blinejä. Ei mennyt sipuli hukkaan. Tämä on sunnuntaijärkeä.
Tietysti matkalaukussa sairaalla ihmisellä pitää olla hyvä apteekki. Ja tietysti jo kotona pitää mobiililaitteeseen ladata Meedoc, jos sattuisi taas sairastumaan. Hiukan kuin sateenvarjo, jos se mukana, ei likikään sada yhtä paljon kuin ilman suojaa.
Tammikuussa on hyvä matkustaa. Tammikuu kestää kaksi kuukautta, nyt jo tuntuu siltä, että se on kestänyt kuukauden.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti