Ranskasta tultua odotti kirje Englannista. Tarvitsevat todistuksen, että olen elossa. Eikös ole ihanaa? Olikin niin viimeisen päällä rankka flunssa, että on itsekin vaikea tätä todeksi uskoa. Englannista maksetaan pientä eläkettä. Haluavat olla varmoja, että olen vielä hengissä. Kreikassahan kuulemma maksettiin eläkkeitä kuolleillekin. Englannissa ovat tunnetusti varovaisia ulkomaalaisten suhteen. Mutta sen tarkempaa tietoa ei tarvita, riittää, jos on elossa. Kätevää.
Pariisissa päätehtävänä oli auttaa tyttären perhettä muutossa. Pakkauspuuhissa vävy venäytti selkänsä ja lääkäri määräsi hänet viikoksi vuodelepoon. Kolme päivää ennen muuttoa lapsenlapsi sairastui vesirokkoon. Vesirokkohan ei ole vaarallinen tauti, mutta alkuun se on sangen kivulias. Niinpä tyttären perhe valvoi yöt ja Ella oli niin kipeä, että vain äidin syli rauhoitti.
Varsinaisen muuttomuuton hoiti tehokas firma. Kapeissa rappukäytävissä ei mahdu tavaroita kuljettamaan, joten muutto tehtiin ikkunan kautta. Ihailtavalla ammattitaidolla. Muutin käsitykseni ranskalaisesta työtahdista. Ällistyttävän rivakkaa toimintaa.
Me isovanhemmat autoimme minkä osasimme. Ehkä tärkein tehtävä oli kokata pakastin täyteen, lapsenlapselle mieluista kotiruokaa. Hän ei ole erityisen ronkeli ruuan suhteen, tykkää vaikka etanoista, mutta tehdasvalmisteista purkkiruokaa ei suostu syömään. Nyt on pakastin täynnä: lohikeittoa, porkkana-korianterikeittoa, kesäkurpitsa-basilikakeittoa ja makaronilaatikkoa.
Kun soittelin Pariisista, 93-vuotias Inkeri-äiti totesi viisaasti: "Siitä aina jää niin hyvä mieli, kun on voinut olla lapselleen avuksi." Tulimme kotiin hengissä - siitä vielä tarvitaan todistus - ja hyvällä mielellä. Olimme lapsellemme avuksi.
Olen myös kokenut KonMari-siivousherätyksen, Siitä lisää ensi kerralla oikein kuvien kanssa.
Kakkukaupasta haettiin leivokset tyttären syntymäpäivän kunniaksi.
Pariisissa päätehtävänä oli auttaa tyttären perhettä muutossa. Pakkauspuuhissa vävy venäytti selkänsä ja lääkäri määräsi hänet viikoksi vuodelepoon. Kolme päivää ennen muuttoa lapsenlapsi sairastui vesirokkoon. Vesirokkohan ei ole vaarallinen tauti, mutta alkuun se on sangen kivulias. Niinpä tyttären perhe valvoi yöt ja Ella oli niin kipeä, että vain äidin syli rauhoitti.
Varsinaisen muuttomuuton hoiti tehokas firma. Kapeissa rappukäytävissä ei mahdu tavaroita kuljettamaan, joten muutto tehtiin ikkunan kautta. Ihailtavalla ammattitaidolla. Muutin käsitykseni ranskalaisesta työtahdista. Ällistyttävän rivakkaa toimintaa.
Me isovanhemmat autoimme minkä osasimme. Ehkä tärkein tehtävä oli kokata pakastin täyteen, lapsenlapselle mieluista kotiruokaa. Hän ei ole erityisen ronkeli ruuan suhteen, tykkää vaikka etanoista, mutta tehdasvalmisteista purkkiruokaa ei suostu syömään. Nyt on pakastin täynnä: lohikeittoa, porkkana-korianterikeittoa, kesäkurpitsa-basilikakeittoa ja makaronilaatikkoa.
Kun soittelin Pariisista, 93-vuotias Inkeri-äiti totesi viisaasti: "Siitä aina jää niin hyvä mieli, kun on voinut olla lapselleen avuksi." Tulimme kotiin hengissä - siitä vielä tarvitaan todistus - ja hyvällä mielellä. Olimme lapsellemme avuksi.
Olen myös kokenut KonMari-siivousherätyksen, Siitä lisää ensi kerralla oikein kuvien kanssa.
Kakkukaupasta haettiin leivokset tyttären syntymäpäivän kunniaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti