sunnuntai 27. elokuuta 2017

Yhteensattumia puutarhapalstalla

Kesän ja syksyn taitoskohta on kuin elämänmurros. Sunnuntaikävelyllä kuljeskelen usein puutarhapalstoilla. Kaikki palstat ovat erilaisia, joissain on pelkästään kukkia, joku toinen kasvattaa lanttuja, nauriita ja punajuuria. Jollain palstalla rikkaruohot ovat ottaneet vallan.

Ihailin palstaa, joka oli kuin tilataideteos, harmoninen, hyvinvoiva, huolehdittu - mitä luultavimmin myös rakastettu. Tein tilaa ohikulkevalle naiselle ja sanoin ihailevani palstaa, ikään kuin selityksenä, että en ole varkaissa.  Korkeintaan kuvaan tuoreita kukkia syntymäpäiväonnitteluihin. Hän pysähtyi ja sanoin, että on kiinnostavaa tehdä analyysiä siitä, millainen ihminen palstaa viljelee.Kuvaako palsta puutarhurin persoonaa.

Hän naurahti ja kertoi olevansa psykoanalyytikko ja kutsui arvioimaan omaa palstaansa.  Oli tasapainoiset ja kauniit värit, rikkaruohoja sopivassa suhteessa, sallivasti ja elämänoloisesti.

Tovin yhdessä filosofoimme. Palsta tarvitsee ravintoa, huolenpitoa, valoa. Mustaviinimarjat oli pitänyt hävittää, niihin oli tullut kasvitauti.  Totesi naapurin rehottavien puskien tuottavan valtavasti satoa runsaalla lannoituksella. Ehkä niin, minusta se oli hoidetuista palstoista rumin.

Ympäristökin vaikuttaa, sataa, tuulee tai kuivuus näännyttää. Tuuli voi tuoda voikukan siemenen. Rikkaruoho on hyvä kitkeä ajoissa, ennen kuin se juurtuu syvälle. Ja yllättävästi vuosien jälkeen syvältä maasta nousee uudestaan jotain jo hävinneeksi luultua.

Olipa mukava jutella. Kohteliaasti häntä kiittelin ja arvelinkin hänen olevan oikein hyvä psykoanalyytikko. Ehkä olin vähän oikeassa.  Puutarhapalstan ja mielen hoitamisella taitaa olla aika paljon yhteistä.




 

Ei kommentteja: