Kesä on taitekohdassa. Vanhalla ihmisellä kesän ilot liittyvät ruokaan. Vielä viime viikolla tein kesäkeiton - kohta perunat eivät enää ole uusia perunoita - ne on vaan perunoita. Kesäporkkanoista tulee porkkanoita. Mansikat ja mustikat ovat jo arkipäivää - kunnes aamumyslissä siirrytään pakastemarjoihin. Ensi viikolla alkaa rapusesonki 41. hääpäivän kunniaksi.
Olen monta vuotta puhunut keittiön kaappien siivoamisesta. Nyt se on tehty. Eikä siitä varmaan mennyt kuin pari kolme tuntia. Jääkaapin siivousta on tehty puolison kanssa yhteisvoimin. Enää kaksi alahyllyä jäljellä. Vanhan ja sairaan ei tarvitse jaksaa kaikkea yhdellä kerralla.
Hiilijalanjälki on pienentynyt. Kaappeihin ei ole jäänyt vanhenemaan jauhoja eikä ryynejä. Jääkaapissa oli yksi sipuli homeessa. Joskus ennen tuli biojätettä enemmän. Kulutustottumukset ovat muuttuneet, ehkä tyttärellä ja vävylläkin on vaikutusta asiaan. Jääkaapilla oli hyvä hiilijalanjälki, vain vastuullisesti kalastettu silliä. Abban anjovispurkissa ei ollut MSC-merkintää.
Kesäkeleistä ei oikein voi enää iloita. En muutenkaan helteistä välitä, mutta nyt lämpöennätykset kylmäävät sydäntä. Eihän minusta enää niin ole väliä, lapsille ja etenkin lastenlapsille olisi hyvä jättää terveempi planeetta.
Toistaiseksi kesän ainoa matka on tehty puolisoni tädin hautajaisiin. Täti oli tehnyt tarkan käsikirjoituksen hautajaisiinsa, valinnut virret ja musiikin, myös määrännyt, keitä kutsutaan. Erityisen hieno yksityiskohta oli kynttelikkö, jossa oli viisi puoliksi palannutta kynttilää. Hänen miehensä oli kuollut 15 vuotta sitten ja kynttilöitä oli poltettu hänen hautajaisissaan. Täti oli säilyttänyt kynttilänpuolikkaita - hän halusi, että ne poltetaan loppuun hänen omissa hautajaisissaan.
Iloisempiakin asioita on agendalla - lankakauppaan pitää jaksaa ja vauvapipon ohjeet on kaivettu esiin. Eleonorkin saapuu Pariisista jo perjantaina. Sitä ennen ehkä pitäisi ostaa vähän isompi auto ja se voisi olla vaihteeksi punainen.
Muuten kesä on mennyt taas sairastaessa, kirjoittelen tautipäivytystä toiseen blogiin, kunhan ehdin.
Olen monta vuotta puhunut keittiön kaappien siivoamisesta. Nyt se on tehty. Eikä siitä varmaan mennyt kuin pari kolme tuntia. Jääkaapin siivousta on tehty puolison kanssa yhteisvoimin. Enää kaksi alahyllyä jäljellä. Vanhan ja sairaan ei tarvitse jaksaa kaikkea yhdellä kerralla.
Hiilijalanjälki on pienentynyt. Kaappeihin ei ole jäänyt vanhenemaan jauhoja eikä ryynejä. Jääkaapissa oli yksi sipuli homeessa. Joskus ennen tuli biojätettä enemmän. Kulutustottumukset ovat muuttuneet, ehkä tyttärellä ja vävylläkin on vaikutusta asiaan. Jääkaapilla oli hyvä hiilijalanjälki, vain vastuullisesti kalastettu silliä. Abban anjovispurkissa ei ollut MSC-merkintää.
Kesäkeleistä ei oikein voi enää iloita. En muutenkaan helteistä välitä, mutta nyt lämpöennätykset kylmäävät sydäntä. Eihän minusta enää niin ole väliä, lapsille ja etenkin lastenlapsille olisi hyvä jättää terveempi planeetta.
Toistaiseksi kesän ainoa matka on tehty puolisoni tädin hautajaisiin. Täti oli tehnyt tarkan käsikirjoituksen hautajaisiinsa, valinnut virret ja musiikin, myös määrännyt, keitä kutsutaan. Erityisen hieno yksityiskohta oli kynttelikkö, jossa oli viisi puoliksi palannutta kynttilää. Hänen miehensä oli kuollut 15 vuotta sitten ja kynttilöitä oli poltettu hänen hautajaisissaan. Täti oli säilyttänyt kynttilänpuolikkaita - hän halusi, että ne poltetaan loppuun hänen omissa hautajaisissaan.
Iloisempiakin asioita on agendalla - lankakauppaan pitää jaksaa ja vauvapipon ohjeet on kaivettu esiin. Eleonorkin saapuu Pariisista jo perjantaina. Sitä ennen ehkä pitäisi ostaa vähän isompi auto ja se voisi olla vaihteeksi punainen.
Muuten kesä on mennyt taas sairastaessa, kirjoittelen tautipäivytystä toiseen blogiin, kunhan ehdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti