sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Pariisiin mennään - jos Jumala suo ja korona sallii

On ollut radiohiljaisuutta. Jollain tavoin tämä aika on tylsistänyt myös mieltä.  Ystävä kertoi käyneensä blogia katsomassa, ja kysyi, olenko lopettanut.  

Aikanaan aloitin tämän jo yli 10 vuotta sitten.  Silloin luulin, että olen nopeasti dementoitumassa.  Oli tehty testamentti, hoitotahto, edunvalvontavaltuutus.  Hautajaisvirretkin oli valittu.  

Ja tässä minä vielä ketkuttelen. Viime vuosi oli kyllä tämän vuosituhannen vaikein jaksamisen kannalta. Ja kun on sekä monta perustautia että myös kunnioitettavan 70 vuoden rajapyykin ylitys takana, voimat hupenevat herkästi.  Eikä koronan pelossa eristäytyminenkään ole hyväksi ollut. 

Kaikki ryhmäliikunnat ovat olleet tauolla.   Eipä silti, en olisi jakanutkaan.  Elokuussa yritin 60+ Pilatesta, ennen kuin päästiin puoliväliin, meni taju kankaalle. Näiden vanhojen tautien lisäksi on ollut monenlaista infektiota, antibioottikuureja on tarvittu viisi kertaa.  

Kunnes sitten tammikuussa vähitellen huomasin jaksavani vähän paremmin.  Olen käynyt kuntosalilla, jopa hiihtämään pääsin kerran ennen kuin lumet sulivat. Matkaa kertyi vain vajaa kilometri.  Ehkä olisin jaksanut hiukan enemmän, mutta pitää myös päästä takaisin. Ja viime viikolla uusi yritys Pilatesta - jaksoin koko tunnin!

Tästä voisi kuvitella, että olen joku urheiluhullu.  En ole.  Mutta kun on ikää ja tauteja, niin on pakko. Kuntoilussa on kuitenkin se hyvä puoli, että siitä tulee hyvä mieli. Ja pitää jaksaa innostua vajaan kilometrin hiihdosta.  En ole pariin vuoteen jaksanut edes ottaa suksia esille. 

Meillähän on liikkumisen kanssa enemmänkin haasteita.  Potkulautamiehelle kävely on hyvin vaikeaa ja hidasta.  Silti lähdemme Pariisiin, tytär on suunnitellut reitit niin, ettei kävelyä tule kerralla 150 metriä enempää. Takseja kun on Pariisissakin.  Aiomme käydä kolmen tähden Michelin ravintolassa, ja Givernyssä haluan nähdä niitä Claude Monetin lummetaulujen maisemia. 

Jos Jumala suo ja Korona sallii. Ennen muuta on hienoa, kun ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen on jotain, mitä odottaa.  Silloin pari vuotta sitten koronan yllättäessä yhtäkkiä peruttiin koko tulevaisuus. 


Ei kommentteja: