Pitää olla jotain, mitä odottaa. Iloisia tapahtumia onkin edessä: tytär ja lapsenlapsi ovat viikon päästä tulossa oikea käsi kipsissä. Putosi ressukka tuolilta kun yläkaappeja siivotessaan. On muuten erilaista leikkaushaavan hoito Ranskassa: joka toinen päivä sairaanhoitaja vaihtaa siteen ensimmäisen kaksi viikkoa, kunnes haava on parantunut. Niinpä nyt äitinä ja mummina suunnittelen lapsen ja lapsenlapsen hemmottelua. Ruokalistaan vasemmalla kädellä syötäviä ruokia. On tiedossa lohikeittoa, kuhaa, sienikastiketta ja muusia, karjalanpaistia.
Nyt joka tuutissa vastustetaan digitaalista vanhusten hoitoa ja etälääkäriä. Tänään olen hoitanut kaksi juttua onnistuneesti Maisassa, lisäksi uusinut reseptin Kanta-palvelussa. Vahvistus reseptin uusimisesta tuli puolessa tunnissa. Karillekin puhelinaika huomiseksi. Eli kun liikkuminen on vaikeaa, on paljon mukavampi hoitaa lääkäriasioita kotoa käsin. Mutta jostain aina ne saa uutisiin haastateltavaksi Hakanimen torin laidalta jonkun rollaattorimummon, joka vastustaa kaikkea digitaalista.
Korvaako etäyhteys live-tapaamista? Ei se nyt kokonaan korvaa. Meillä on sukutraditio, että sunnuntaina soitetaan äidille. Minäkin aina soitin sunnuntai-iltapäivällä. Nyt tytär soittaa meille Pariisista Whatspp-kuvapuhelun. Puhelin on kaiuttimella ja siinä vaihdetaan kuulumiset, joskus nopeasti, joskus jutellaan puoli tuntia. Viimeksi tytär lopetti puhelun: "Oli kiva nähdä". Niinpä oli. Melkein sama kuin livenä.
Facebookissa syntymäpäivä on ikään kuin vaihtoehtoinen ystävän päivä. Ei tietenkään ihan kaikki Facebook-kaverit ihan ystäviä ole, kuitenkin tuttavia, entisiä naapureita, sukulaisia. On siellä kuitenkin merkittävän iso osa ystävistäni. Ja syntymäpäivän toivotus on pieni hetki tulla ajatuksissa yhteen ja ilahtua ystävyyden säilymisestä.
Suurin osa ikätovereistani Facebookissa on joutunut hakkerien uhriksi ja tili on kaapattu. Ei enää vuosiin ole tullut oikeita kaveripyyntöjä. Lähes päivittäin on jonkin kaverin tilitä tullut huijauskaveripyyntöjä. Tosi kurjaa. Kuulemma tilin palauttaminen hakkeroinnin jäljiltä on aika vaivalloista. Karin kanssa olemme toistaiseksi välttyneet. Ilmeisesti on F-securen ansiosta. Yli 20 vuotta on ollut käytössä eikä ole mitään vielä hakkerit päässeet käsiksi mihinkään. Voisin ikätovereilleni suositella. Sitä voi kuukauden kokeilla ilmaiseksi. Samaan hintaan tulee sitten vähän mielenrauhaa. Pieni osa vanhuuden turvaa helposti hankittuna.
Facebook-kavereissani on myös monta edesmennyttä naamakirjakaveria. Eli sinne jää nettihaamu bittiavaruudesta muistuttamaan syntymäpäivästään. Kuolinsanomat eivät näköjään ole kaikkia kavereita saavuttaneet, vainajia syntymäpäivänä onnitellaan. Tähän aikakauteen liittyy monia kummallisia, hyviä ja huonoja ilmiöitä.
On meillä muutakin odotettavaa: Olemme ensimmäistä kertaa elämässämme lähdössä pakettimatkalle. Tähän asti on itse valittu lennot ja hotellit. Nyt sitten on opas lentokentällä vastassa ja bussi odottaa. Ajattelin, että Kanarian saarille en ainakaan ikinä aio mennä, sellaiseen turistirysään. Nyt ollaan lähdössä ihan innolla. Mitä tästä opimme: vannomatta paras.
Tulipas tosi tylsä blogi. Eipä tämä oikeastaan mikä blogi olekaan. Kunhan kerron kavereille kuulumiset, eipä ole mitään tapahtunut. Sairausrintamalla sitten on vilkkaampaa, vähintään iän mukaista kulumaa. Niitä juttuja varten on onneksi ihan eri blogi.
