Edelleenkään en ota kantaa hissikiistaan, sen setvimisen hoitaa muut instanssit eikä se minulle kuulu.
Kittilän kunnanjohtaja kirjoitti aiemmin tänä vuonna Lapin Kansan kolumnissaan Mikko-Pekka Heikkisen Jääräpää-kirjasta. "Kun kirjoittaa kirjasta, pitäisi aina tehdä joku juonipaljastus. Sen sijaan teen toisenlaisen paljastuksen: päähenkilö - 35-vuotias, Helsingistä muuttanut, vihreä, korkeasti koulutettu, Naisasialiitto Unionin entinen aktiivi, feministikunnanjohtaja - ei ole puhtaasti kuvitteellinen hahmo, vaan hänellä on esikuva elävässä elämässä."
Toki luin Jääräpään. Taiteellisen vapauden nimissä suotakoon kaikkien lappilais- ja saamelaismiesten kuvaaminen vähämielisiksi vaimonpieksijöiksi. Vain kunnanjohtajasta paistaa järjen valo. Kuvitelkaapa, jos niin olisi kirjoitettu jostain etnisestä vähemmistöstä. Kirjailija kai oli ajatellut olevansa hauska. Minusta se oli lähinnä ilkeä.
Hihani kärähti lopullisesti Ylen Stradan ohjelmatietoja lukiessani toissa perjantaina: Kittilän kunnanjohtaja Anna Mäkelä vastaan tunturiänkyrät. Eipä sitä sitten ohjelmassa ajettukaan. Ehdin silti mieleni pahoittaa. Ylen vaan ei sovi käyttää yhden kunnan asukkaista halventavaa termiä. Lappilaisten tunturiänkyröiden äänin 22-2 antamat potkut eivät vielä tee Mäkelästä sankaria sen enempää kuin kuntalaisista änkyröitä. Ylen uusi etiikkajohtaja voisi nyt väsätä Kittilän kunnan asukkaille anteeksipyynnön.
Vain muutaman vuoden Kittilässä asuneena tunnen sieltä syrjäkyliä myöten paljon enemmän vanhoja, vaikeissa oloissa ja köyhyydessä elämäntyönsä tehneitä vanhoja ihmisiä - paljon enemmän kuin Ylen toimittajat ja Anna Mäkelä yhteensä. Tunnen myös joitakin kunnanvaltuutettuja. He ovat ihan tavallisia lappilaisia ihmisiä. Pienyrittäjiä, opettajia, sairaanhoitajia, jotka ovat vaaleissa ansainneet kuntalaisten luottamuksen. Tavalliset lappilaiset ihmiset ovat vähintään yhtä mukavia kuin joulupukki.
Seuraavaksi kirjoitan sitten joulublogini, jossa unohdetaan niin feministi- kuin tunturiänkyrätkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti