1. Takaisin laitettavat
2. Muualla säilytettävät
3. Kierrätykseen tai nettimyyntiin
4. Roskiin
Siivous eteni, kunnnes kasa ratkaisua odottavista tavaroista kasvoi. Vienkö kellarikomeroon talteen, panenko kierrätykseen erinomaisille Arabianranta kierrättää-facebook-sivuille. Annoin sinne jo Muuramen pöydänkannen. Sympaattinen perhe tuli hakemaan pikkukoululaiselle pöydänkantta. Tytön silmät loistivat kun kerroin, että sen pöydän ääressä läksyjä tekemällä päätyy vaikka professoriksi Pariisiin. Esineellä on siis mainio provinienssi.
Annoin myös Nicorette-purkat, inhalaattorit ja tabletit, sähkötupakat (ilman nikotiinia) tupakanpolttoa lopettavalle. On siis mahdottoman kiva antaa tavaraa jollekin, joka sitä tarvitsee omaan käyttöönsä.
Ajattelin panna kirpparimyyntiin vitosella myös lähes käyttämättömät Salvatore Ferragamon saapikkaat, joihin vaivaisenluuni ei enää suostu. Helsingin Sanomat kirjoitti kulttuurisivuillaan vintage muodista kulttuurisivuillaan otsikolla Ylellisyyden ytimessä.
Hesarin jutun jälkeen en laitakaan kirpparille. Arvonnousua ovat kokemassa myös pitsilakanat. No, enhän minä nyt äitini ja mummini virkkaamia pitsejä olisi kirpparille laittanut. Ne ovat olleet minulle aina arvossa, toivottavasti aikanaan jälkipolville. Tai Iida-mummin käsin kutomia pellavapyyhkeitä. Minulle monin verroin avokkaammat kuin Ferragamon saapikkaat. Iida-mummin astiapyyhkeillä on rakkaampi provinienssi.
Vanha toimiva Nokian kännykkäkin on tallessa, toimivaa Nokia-vintagea. Eihän älypuhelimeen voi luottaa. Pahan päivän varalle pitää olla puhelin. Kaappien tyhjentäminen ei ole helppoa. Jos on oikein mieluinen vaate, sen pitää kirjaimellisesti puhki. Armas puolisoni etsiikin taas ompelutaitoista ihmistä, joka kääntäisi hänen mielipaitansa kauluksen. Kittilässä hänen mieliburberrynsä saivat pari vuotta jatkoaikaa käännetyillä kauluksilla.
Suuri mysteeri on käyttämättömien vaatteiden määrä kaapeissa. Mikä ihme on saanut minut ostamaan tuonkin jakkupuvun, joka on ollut päälläni kaksi kertaa? Tai kaikki nuo neuleet, jotka kutittavat niin, ettei niissä voi olla. Saituuttako on, etten pysty panemaan niitä pois? Vaikka niissä ei ole edes äidin virkkaamia pitsejä.
En sentään tiskaa Flora-rasioita. Tuttavani siivosi tätinsä jäämistöstä yli satoja margariinirasioita ja tiskattuja viilipurkkeja, tuhansia muovikasseja, monta kassillista narunpätkiä. Vintissä oli aikakausilehtien vuosikertoja 1950-luvulla - mutta niistä voi divarit maksaa ihan hyvinkin...
Olen säilyttänyt vuosikausia myös jättimäisiä magneettikuvakasoja. No, huomenna menen alemagneettiin . Vanhoihin kuviin vertailu sisältyy hintaan ja on diagnostisesti hyödyllistä. Että eihän sitä koskaan etukäteen tiedä, mitä vielä joskus tarvitsee. Terveysnuukailublogini on muutenkin opettavaista lukemista. Ahneudesta ja saituudesta siinäkin kerrotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti