Tänä kesänä on ollut juuri sopivat kelit. Aurinkoisina päivinä olen pelannut vähän golfia. Sateisina päivinä olen siivoillut komeroita. Komeroita siis pitää siivota nimenomaan kesällä. Noin 17 mapillista paperia lähti silppuriin. Identiteettivarkaiden pelossa kuuliaisesti pantiin silppuriin pankin tiliotteet, Kela-kuitit, yhtiöjärjestykset ja aikanaan tärkeitä sopimuksia.
Hävitin myös veroilmoituskopioita. Jätin joka vuodelta (vuodesta 1976 lähtien) vain yhden lippusen. Siitä näki, miten oli paljon velkaa ja vähän omaisuutta ja jossain vaiheessa ei enää ollutkaan niin paljon velkaa. Ei ollut startttirahaa, vaan yrittäjän tulevaisuudenuskoa, omavelkainen takaus ja selkänahka. Veromapista löytyi myös kolme verottajalle tehtyä oikaisupyyntöä. Umpirehellinen puoliso Potkulautamies oli kolmena eri vuonna huomannut jotain tuloa, mikä verottajalta oli jäänyt huomaamatta ja tarjoutui itse maksamaan lisää veroa. Joillekin muille kelpaa päänalukseksi huonompikin omatunto.
Silppuriin meni sekin kirjeenvaihto. Ehkä olisi sittenkin pitänyt jättää jälkipolville todisteeksi, miten rehellisen miehen lapsia ovat. No, mappiurakka alkaa olla loppusuoralla. Olen siirtynyt arkiston kotoisampaan osaan. Kuinka vuodet hujahtavatkaan ohi. Omatekoisia äitienpäiväkortteja ja kohta onkin tohtorinväitösseremonian käsiohjelma. Rakkaita iloisia muistoja. Komeroista löytyi luurankojen sijaan paljon iloa. Sateisella säällä sopiikin kaivaa iloisia muistoja komeroista. On siis ollut oikein onnistunut kesä.
Mutta kaikenlaista on käynyt tarpeettomaksi, mapit, cd-levyt, piirtoheitinkalvojakin olisi pari laatikollista, eipä nitojaakaan enää tarvitse. Nyt riittää ohut mappi moneksi vuodeksi. Eli vaikka tekniikkaan aina välillä hermostuu, on siitä apua moneen tylsään juttuun.
Monessa muutossa on mennyt paljon hukkaan, koulutodistuksiakaan ei ole jäljellä kuin ylioppilastodistus. Yksi pieni peltirasia oli löytynyt vintiltä sahanpurujen välistä. Siinä oli nippu kirjeitä ja teini-ikäisen aarteita: Yyterin lippu Rolling Stonesin konserttiin vuodelta 1966. Menihän se Beatlesin puutteessa.
Hävitin myös veroilmoituskopioita. Jätin joka vuodelta (vuodesta 1976 lähtien) vain yhden lippusen. Siitä näki, miten oli paljon velkaa ja vähän omaisuutta ja jossain vaiheessa ei enää ollutkaan niin paljon velkaa. Ei ollut startttirahaa, vaan yrittäjän tulevaisuudenuskoa, omavelkainen takaus ja selkänahka. Veromapista löytyi myös kolme verottajalle tehtyä oikaisupyyntöä. Umpirehellinen puoliso Potkulautamies oli kolmena eri vuonna huomannut jotain tuloa, mikä verottajalta oli jäänyt huomaamatta ja tarjoutui itse maksamaan lisää veroa. Joillekin muille kelpaa päänalukseksi huonompikin omatunto.
Silppuriin meni sekin kirjeenvaihto. Ehkä olisi sittenkin pitänyt jättää jälkipolville todisteeksi, miten rehellisen miehen lapsia ovat. No, mappiurakka alkaa olla loppusuoralla. Olen siirtynyt arkiston kotoisampaan osaan. Kuinka vuodet hujahtavatkaan ohi. Omatekoisia äitienpäiväkortteja ja kohta onkin tohtorinväitösseremonian käsiohjelma. Rakkaita iloisia muistoja. Komeroista löytyi luurankojen sijaan paljon iloa. Sateisella säällä sopiikin kaivaa iloisia muistoja komeroista. On siis ollut oikein onnistunut kesä.
Mutta kaikenlaista on käynyt tarpeettomaksi, mapit, cd-levyt, piirtoheitinkalvojakin olisi pari laatikollista, eipä nitojaakaan enää tarvitse. Nyt riittää ohut mappi moneksi vuodeksi. Eli vaikka tekniikkaan aina välillä hermostuu, on siitä apua moneen tylsään juttuun.
Monessa muutossa on mennyt paljon hukkaan, koulutodistuksiakaan ei ole jäljellä kuin ylioppilastodistus. Yksi pieni peltirasia oli löytynyt vintiltä sahanpurujen välistä. Siinä oli nippu kirjeitä ja teini-ikäisen aarteita: Yyterin lippu Rolling Stonesin konserttiin vuodelta 1966. Menihän se Beatlesin puutteessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti