Sade tihuuttaa mustaan ikkunaan, adventtiaika. Hoosianna! Urheiluselostajatkin ova omineet raamatullisuutta, hapoilla olevat lihakset viimeiseen asti pinnistettäessä huutavat hoosiannaa. Mielenkiintoista. Adventin aika, pikkujoulut, glögi...
Monta vuotta meni Kittilässä, enkä ollenkaan ymmärtänyt helsinkiläisiä ja heidän kaamosmasennustaan. Lapissa kaamos oli vuoden aika, jossain loppusyksyn ja keskitalven välissä. Joulu mukavasti katkaisi kaamoksen selän. Tapaninpäivänä oli jo kukonaskeleen pidempi päivä.
En ole erityisen jouluinen ihminen. Olen maailman huonoin lahjanostaja, ei kertakaikkiaan ole mielikuvitusta. Ehkä on liian kovat vaatimukset. Lahjassa pitäisi olla jotain ideaa tai itsetehtyä. Käsityötaidoillani patalappua ihmeellisempiä luomuksia ei synnytetä. Keittokirjan avulla osaan tehdä pannukakun, joka lässähtää tai sitten ei. Joulutortut saattavat onnistua kaupan valmistaikinasta, jos eivät jää raaoiksi tai pala.
On olemassa kotoisia piparkakuntuoksuisia jouluihmisiä. Kaikilla ihmisillä on hyvä olla kukoistuskausia. Ei huono jouluihminen välttämättä ole paha ihminen. Huono jouluihminen ei osaa rentoutua jouluna. Jouluna kun pitäisi olla niin täydellistä, valmisteltua, suursiivottua, itseleivottua, koristeltua.
Joulu on aivan liian emotionaalinen kalenterimerkintä. Pienenä kysyttiin: Oletko ollut kiltti. Mitä toivot joulupukilta? Muistan vieläkin, kaunoluistimet. Silloin Joulu oli vakavamielinen juhla, vasta Tapaninpäivänä sai mennä ulos. Sinä Tapaninpäivänä oli hentoa lumisadetta, kun luistelin yksinäni, onneksi sentään valaistulla luistinradalla.
Jouluun liittyy tarpeettoman paljon tunnetta ja muistoja. Riippumatta siitä, viettääkö joulua tropiikissa tai Lapissa, joulun tunneilmapiirin tuo mukanaan lapsuudesta. Jouluna äitinä pitäisi olla niin hyvä, pitäisi osata tehdä perheelleen kaunis ja tunnelmallinen, piparkakkujoulu.
Jouluna pitäisi olla maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Ehkä tässä iässä saa olla jo armelias itselleen, ja tunnustaa, että olen jouluissa ihan huono. Silti odotan innoissani Joulua, lunta, Kittilää yhdessäoloa perheen kanssa.
Monta vuotta meni Kittilässä, enkä ollenkaan ymmärtänyt helsinkiläisiä ja heidän kaamosmasennustaan. Lapissa kaamos oli vuoden aika, jossain loppusyksyn ja keskitalven välissä. Joulu mukavasti katkaisi kaamoksen selän. Tapaninpäivänä oli jo kukonaskeleen pidempi päivä.
En ole erityisen jouluinen ihminen. Olen maailman huonoin lahjanostaja, ei kertakaikkiaan ole mielikuvitusta. Ehkä on liian kovat vaatimukset. Lahjassa pitäisi olla jotain ideaa tai itsetehtyä. Käsityötaidoillani patalappua ihmeellisempiä luomuksia ei synnytetä. Keittokirjan avulla osaan tehdä pannukakun, joka lässähtää tai sitten ei. Joulutortut saattavat onnistua kaupan valmistaikinasta, jos eivät jää raaoiksi tai pala.
On olemassa kotoisia piparkakuntuoksuisia jouluihmisiä. Kaikilla ihmisillä on hyvä olla kukoistuskausia. Ei huono jouluihminen välttämättä ole paha ihminen. Huono jouluihminen ei osaa rentoutua jouluna. Jouluna kun pitäisi olla niin täydellistä, valmisteltua, suursiivottua, itseleivottua, koristeltua.
Joulu on aivan liian emotionaalinen kalenterimerkintä. Pienenä kysyttiin: Oletko ollut kiltti. Mitä toivot joulupukilta? Muistan vieläkin, kaunoluistimet. Silloin Joulu oli vakavamielinen juhla, vasta Tapaninpäivänä sai mennä ulos. Sinä Tapaninpäivänä oli hentoa lumisadetta, kun luistelin yksinäni, onneksi sentään valaistulla luistinradalla.
Jouluun liittyy tarpeettoman paljon tunnetta ja muistoja. Riippumatta siitä, viettääkö joulua tropiikissa tai Lapissa, joulun tunneilmapiirin tuo mukanaan lapsuudesta. Jouluna äitinä pitäisi olla niin hyvä, pitäisi osata tehdä perheelleen kaunis ja tunnelmallinen, piparkakkujoulu.
Jouluna pitäisi olla maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. Ehkä tässä iässä saa olla jo armelias itselleen, ja tunnustaa, että olen jouluissa ihan huono. Silti odotan innoissani Joulua, lunta, Kittilää yhdessäoloa perheen kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti