Äiti sai laajan aivoinfarktin puolitoista viikkoa sitten. Nousi kuumekin. Lääkärin soitti ja keskustelimme hoitolinjauksista, keskustelimme myös veljien kanssa. Sovimme, ettei turhaan pitkitetä loppusuoraa, infarkti oli niin laajalla alueella, että toipumisen mahdollisuutta ei ole. Olimme yksimielisiä saattohoidosta.
94-vuotiaaksi elänyt äiti on jo muutaman vuoden sanonut olevansa valmis lähtemään. Viime aikoina, muistin ja voimien heikentyessä hän on sanonut sen yhä useammin. Kuten kaikki tuntemani tosi vanhat ihmiset, hän ei pelkää kuolemaa. Se mitä pelätään eniten, on pitkä loppusuora kroonikko-osastolla.
Eikö mitä, Inkeri-äiti, sotaveteraani, selätti kuumeen. Enkä tiedä, pitäisikö olla iloinen. Oli vaikea lähteä sairaalasta, jättää äiti yksin halvaantuneena ja täysin avuttomana. Äiti kuulee ja ymmärtää puheen. Tapahtui juuri se, mitä äiti eniten pelkäsi. Äidillä ei ole hyvä äitienpäivä.
94-vuotiaaksi elänyt äiti on jo muutaman vuoden sanonut olevansa valmis lähtemään. Viime aikoina, muistin ja voimien heikentyessä hän on sanonut sen yhä useammin. Kuten kaikki tuntemani tosi vanhat ihmiset, hän ei pelkää kuolemaa. Se mitä pelätään eniten, on pitkä loppusuora kroonikko-osastolla.
Eikö mitä, Inkeri-äiti, sotaveteraani, selätti kuumeen. Enkä tiedä, pitäisikö olla iloinen. Oli vaikea lähteä sairaalasta, jättää äiti yksin halvaantuneena ja täysin avuttomana. Äiti kuulee ja ymmärtää puheen. Tapahtui juuri se, mitä äiti eniten pelkäsi. Äidillä ei ole hyvä äitienpäivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti