Innokkaana autoilijana suhailen kaupungilla auringonpaisteessa ja melkein harmittaa, että on niin lyhyitä matkoja. Olin ihan unohtanut, miten mukavaa autoilu on. Jos on pieni ja ketterä auto.
Olin myös unohtanut, että elämässäni on ollut monia hyviä vaiheita, jolloin minulla on ollut punaiset kengät. Kävin Kenkäfriikissä hankkimassa ihan järkeviä nilkkureita. Se on erinomainen kauppa, voi vain istua tuoliin ja kertoa, mitä tarvitsee ja ammattitaitoinen myyjä tuo kengän sovitettavaksi.
Kuinka ollakaan, järkeviä ja vaivaisenluuhuni muotoutuvia kenkiä ei ollutkaan mustana. Niinpä vakaan harkinnan jälkeen ostin punaiset korkokengät. Minusta ne ovat juuri oikeanväriset 67-vuotissyntymäpäivälahjaksi itselleni. Olin ihan unohtanut, että korkokenkiä on olemassa, varsinkin punaisiin kenkiin minulla liittyy hyviä muistoja. Nuorennuin noin 30 vuotta ja sain niistä valtavasti hyvää energiaa.
Vielä kun löytyisi kauppa, jossa voisin istua tuoliin ja sanoa: haluan kenkiini sopivat vaatteet. Huulipunia onneksi löytyi kotoa useampiakin. En ole niitä käyttänyt, koska ei ole ollut niihin sopivia asusteita. Eivätkä ne oikeastaan vanhoille ihmisille sovi. So what!
Sanokaa Facebookista ihan mitä tahansa huonoa, mutta syntymäpäivänä se on mykistyttävä juttu. Jokaisen onnentoivotuksen olen ilolla lukenut, muistanut aina ensimmäisen kerran, missä tavattiin tai miten tutustuttiin. Elämä on vilahdellut kuin filminauha, lapsuudenystävät, serkut, naapurit, työkaverit, järjestöt, seurakunta, kirjoittaminen, lasteni jo aikuiset ystävät. Hyviä, rakkaita, lämpimiä muistoja. Kiitos ystävyydestä. Olkoonkin ystävänpäivä Valentine's Day helmikuussa, minä varaan ystävänpäiväkseni maaliskuun kymmenen.
Silloin, kun elämä kolhii (ja viime aikoina on kolhinutkin), ystävät antavat voimaa. Olisinpa ystävyytenne arvoinen ja voisin antaa takaisin saamastani ilosta.
Olin myös unohtanut, että elämässäni on ollut monia hyviä vaiheita, jolloin minulla on ollut punaiset kengät. Kävin Kenkäfriikissä hankkimassa ihan järkeviä nilkkureita. Se on erinomainen kauppa, voi vain istua tuoliin ja kertoa, mitä tarvitsee ja ammattitaitoinen myyjä tuo kengän sovitettavaksi.
Kuinka ollakaan, järkeviä ja vaivaisenluuhuni muotoutuvia kenkiä ei ollutkaan mustana. Niinpä vakaan harkinnan jälkeen ostin punaiset korkokengät. Minusta ne ovat juuri oikeanväriset 67-vuotissyntymäpäivälahjaksi itselleni. Olin ihan unohtanut, että korkokenkiä on olemassa, varsinkin punaisiin kenkiin minulla liittyy hyviä muistoja. Nuorennuin noin 30 vuotta ja sain niistä valtavasti hyvää energiaa.
Vielä kun löytyisi kauppa, jossa voisin istua tuoliin ja sanoa: haluan kenkiini sopivat vaatteet. Huulipunia onneksi löytyi kotoa useampiakin. En ole niitä käyttänyt, koska ei ole ollut niihin sopivia asusteita. Eivätkä ne oikeastaan vanhoille ihmisille sovi. So what!
Sanokaa Facebookista ihan mitä tahansa huonoa, mutta syntymäpäivänä se on mykistyttävä juttu. Jokaisen onnentoivotuksen olen ilolla lukenut, muistanut aina ensimmäisen kerran, missä tavattiin tai miten tutustuttiin. Elämä on vilahdellut kuin filminauha, lapsuudenystävät, serkut, naapurit, työkaverit, järjestöt, seurakunta, kirjoittaminen, lasteni jo aikuiset ystävät. Hyviä, rakkaita, lämpimiä muistoja. Kiitos ystävyydestä. Olkoonkin ystävänpäivä Valentine's Day helmikuussa, minä varaan ystävänpäiväkseni maaliskuun kymmenen.
Silloin, kun elämä kolhii (ja viime aikoina on kolhinutkin), ystävät antavat voimaa. Olisinpa ystävyytenne arvoinen ja voisin antaa takaisin saamastani ilosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti