Esperi taas muistuttaa, että ei pitäisi tulla vanhaksi. Toisaalta, ihan mukava on olla hengissä - ainakin vielä. Tammikuu on aina kestänyt kaksi kuukautta, niin nytkin. Tällä viikolla loppuu. On mennyt sairastellessa, mutta sehän alkaa olla jo enemmänkin normaalitila.
Onneksi Potkulautamies on toipunut vuoden takaisesta aivoverenvuodosta ja lonkan tekonivelkin jo on hyvässä toimintakunnossa. Kaksi asiaa yhdessä oli enemmän kuin osiensa summa.
Tälle vuodelle olen peruuttanut kalenterin. En ole uskaltanut merkitä sinne mitään muuta kuin lääkärissäkäynnit. Niitä on riittänyt. Niistä enemmän toisessa blogissani. Kyllä minua hoidetaan niin hyvin kuin osataan. Ei vaan taaskaan tiedetä, mikä on vikana. Minusta on tulossa ihan ongelmajätettä. Hiukan nolottaa, olla Suomen Ultraharvinaiset ry:n puheenjohtajana. Yhdistystä perustettaessa vilpittömästi luulin, että tiedetään, mikä on. Ei aina voi kaikkea tietää.
Pisin virkistysmatkani moneen kuukauteen oli Mäkelänkadulle ravintola Brokadi
jossa on setsuanilaista ruokaa. En ole ikinä Suomessa saanut yhtä hyvää kiinalaista. Paitsi ei tullut Kauko-Itä mieleen, vaan Lontoon Shoreditch. Tytär vei meidät kymmenkunta vuotta sitten hipstereitä katsomaan. Vallilassa on jotain vähän samantapaista.
Jo ennen Esperin nostamaa kohua olen sairaaloissa pyöriessäni ihmetellyt, kuinka hyvin meitä hoidetaan. Ja jos ihan rehellinen olen, olen ajatellut, että ehkä joskus olisi parempi, ettei hoidettaisi enää. Tarkoitan tässä sitä, että jos dementian lisäksi on keuhkokuume tulossa, niin annettaisiin tulla. Mutta kun tehostetun palvelun yksiköissä ei taida olla hoitajamitoitusta saattohoidolle, tilataan amppari ja lähetetään sairaalaan kuolemaan. Ja sitten pyöröovesta takaisin entistä hoitoisampana kun antibiootti on puraissut.
On sentään aurinkoisempia ajatuksia, jaksoin käväistä Vanhan kaupungin lahtea katsomassa. Siellä oli ihan väenpaljous. Vanhuuden varalle ei voisi parempaa asuinpaikkaa ollakaan kuin Arabianranta. Kaksi tyhmää mummoa käveli keskellä hiihtolatua. Eikä kukaan mennyt heitä moittimaan. Suvaitsevaisia ihmisiä täällä. Otin kuvankin, mutta kohteliaana en laita Facebookiin. Ehkä olisi ystävällisesti pitänyt heitä neuvoa. Jos eivät vaan tienneet, että perinteisen latujen välissä ei olekaan kävelytie, vaan jotain muuta. Mitä heidän nuoruudessaan ei ollut.
Onneksi Potkulautamies on toipunut vuoden takaisesta aivoverenvuodosta ja lonkan tekonivelkin jo on hyvässä toimintakunnossa. Kaksi asiaa yhdessä oli enemmän kuin osiensa summa.
Tälle vuodelle olen peruuttanut kalenterin. En ole uskaltanut merkitä sinne mitään muuta kuin lääkärissäkäynnit. Niitä on riittänyt. Niistä enemmän toisessa blogissani. Kyllä minua hoidetaan niin hyvin kuin osataan. Ei vaan taaskaan tiedetä, mikä on vikana. Minusta on tulossa ihan ongelmajätettä. Hiukan nolottaa, olla Suomen Ultraharvinaiset ry:n puheenjohtajana. Yhdistystä perustettaessa vilpittömästi luulin, että tiedetään, mikä on. Ei aina voi kaikkea tietää.
Pisin virkistysmatkani moneen kuukauteen oli Mäkelänkadulle ravintola Brokadi
jossa on setsuanilaista ruokaa. En ole ikinä Suomessa saanut yhtä hyvää kiinalaista. Paitsi ei tullut Kauko-Itä mieleen, vaan Lontoon Shoreditch. Tytär vei meidät kymmenkunta vuotta sitten hipstereitä katsomaan. Vallilassa on jotain vähän samantapaista.
Jo ennen Esperin nostamaa kohua olen sairaaloissa pyöriessäni ihmetellyt, kuinka hyvin meitä hoidetaan. Ja jos ihan rehellinen olen, olen ajatellut, että ehkä joskus olisi parempi, ettei hoidettaisi enää. Tarkoitan tässä sitä, että jos dementian lisäksi on keuhkokuume tulossa, niin annettaisiin tulla. Mutta kun tehostetun palvelun yksiköissä ei taida olla hoitajamitoitusta saattohoidolle, tilataan amppari ja lähetetään sairaalaan kuolemaan. Ja sitten pyöröovesta takaisin entistä hoitoisampana kun antibiootti on puraissut.
On sentään aurinkoisempia ajatuksia, jaksoin käväistä Vanhan kaupungin lahtea katsomassa. Siellä oli ihan väenpaljous. Vanhuuden varalle ei voisi parempaa asuinpaikkaa ollakaan kuin Arabianranta. Kaksi tyhmää mummoa käveli keskellä hiihtolatua. Eikä kukaan mennyt heitä moittimaan. Suvaitsevaisia ihmisiä täällä. Otin kuvankin, mutta kohteliaana en laita Facebookiin. Ehkä olisi ystävällisesti pitänyt heitä neuvoa. Jos eivät vaan tienneet, että perinteisen latujen välissä ei olekaan kävelytie, vaan jotain muuta. Mitä heidän nuoruudessaan ei ollut.
1 kommentti:
Haaaah ! Ai hiukka sulla on kyllä munaa mainita mistä kaikki lukee lehdistä ! Siis tarkoitan tällä että 'jälleen kerran hyvinkin viihdyttävä kirjoitus'. Tosin kyllä jäi ikävä sua kun näköjään tajuut meidän kaikkien kuolevaisuuden. Pitäs nähdä piakkoin hei ! sata halausta, Santultasi xxxxxxx
Lähetä kommentti