Sesonki parhaimillaan

Hakaniemen hallin vihanneskauppiaalta sai eilen ihan vasta pellosta nostettua Siikliä. Ei muuta kuin pyyhkäistiin ohut kuori pois ja kattilaan. Sitten vain kirnuvoita ja se on siinä. Pitkin kevättä on ostettu mukamasuusia perunoita, mutta vasta nyt uudet perunat olivat oikeasti uusia.  Parhaat asiat ovat niin yksinkertaisia.  Juhannuksena sitten juhlitaan perunoilla lohen ja sillien kanssa ja ehkä pöytään vähän juhlavampi kattaus.

Mansikatkin jo saapuivat, oikeat auringossa kypsyneet kesämansikat.  On kaupoista talvellakin saatavana ulkomaalaisia kauniita ja mauttomia puumansikoita. Perunoilla ja mansikoilla juhlitaan  Juhannus. Ehkä avaan radion: Radio Suomi. Torilta on haettu myös saunavihta, joka toistaiseksi asustaa kristallivaasissa olohuoneessa.  Saadaan saunaan juhannustunnelmaa, vaikka viheliäistä on lehtien lakaisu lauteiden alta.

Saunan jälkeen on mukava istuskella terassilla ja katsella Vanhankaupunginlahdelle. Kaupunkijuhannuksessa ei ole edes hyttysiä.

On muutama mukava asia, jota tässä voi odotella. Niistä joskus tuonnempana. Ensin kuitenkin kesäloma. En ole ihan tarkkaan päättänyt,  mistä otan lomaa. Sairausloma olisi kiva yllätys. Olisikin kätevää, jos voisi valita, olen nyt tässä vähän terveenä kesäkauden ja marraskuussa joudan taas paremmin sairastelemaan. Sairausasioitani kirjoitan toisessa blogissani:  Sairaan hyvä potilas.

Harvinaissairastelukokemusta ja -oppia onkin kertynyt viime vuosina niin paljon, että voisin taas panna kaiken viisauteni kansien väliin: Harvinaisen hyvä potilas, olisi jo nimikin valmiina.

Kesäleskenä synninteossa

Jäin pariksi päiväksi kesäleskeksi. Puoliso lomailee golfia pelaamassa ja K65-tansseissa. Tein  lähiretken Vanhankaupunginkoskelle.  Koski oli miltei kuivahtanut, vesi oli matalalla. Pettyneen näköinen hääpari tuli vastaan.  Lauantaisin kosken tienoilla on vilkasta hääpariliikennettä. Kuohuva koski on hieno tausta hääkuvalle. Piti etsiä uusi paikka.

Koska sain ihan itse päättää, mitä syön, istahdin ravintola Koskenrannan terassille ja tilasin listan pkkuannoksista makkaroita.
 

Olivat oikein hyviä pikkumakkaaroita: bratwursti, chorizo ja joku kolmas makkara, jonka nimeä en nyt muista. En ollut tänä vuonna saanut missään yhtään makkaraa. Joka paikassa ollaan niin terveystietoisia. Vuoden vaihtumista aion kyllä juhlistaa nakeilla ja perunasalaatilla.


Tuli käytyä ratikalla ihan Stockmannilla asti. Ostettiin Ellalle kurahousut. Niitä ei Pariisista saa. Oli tarkoitus ostaa nukenvaatteita, mutta niitä ei nykyajan tavarataloissa ole. Ei siis auta muu kuin hommata virkkuukoukku ja virkata Ellan nukelle peitto. Siihen juuri ja juuri taidot riittää
 
Joutilaalle kesäleskelle nostalgista laiskottelua on Radio Suomen "Lepopäivän ratoksi".  Täytyy olla vuosikymmeniä siitä kun viimeksi sitä kuuntelin. Istuin tuolissa ja virkkasin nukenpeittoa. Soitettiin  Dean Martinia, Lionel Ritchien "Hello", Beach Boysia, kaikenlaista 50-luvulla syntyneelle sopivaa levollista sunnuntai-iltapäivään.

Nuori polvi ei tiedäkään, että sunnuntai oli ennen lepopäivä. Sunnuntaina äiti laittoi aina vähän parempaa ruokaa.  Kun oli syöty ja tiskattu, oli lepopäivänä luvallista levätä ja kuunnella radiosta lepopäivän ratoksi.  Nykyään sunnuntaisin pitäisi ehtiä tarmokkaasti harrastaa sellaista, mitä arkisin ei ehdi. Eläkeläiselle viikonpäivillä ei ole väliä. Olin ihan unohtanut, mitä lepopäivä tarkoittaa.  Yritänpä muistaa paremmin vastaisuudessa.