Pariisista ideoita vanhuksille ja Guggenheimille

Kävimme Pariisissa tervehtimässä rakasta ja viisasta professorilastamme. Pariisi on hyvä paikka kuntolomalle. Jardin de Plantsissa oli loistelias daaliakäytävä. Paikka sopii vanhusliikenteelle, siellä voi istahtaa penkille katselemaan ihmisiä.  Samoin ihmisten katselu sopii katukahviloihin. Pariisissa oli meidän lisäksemme liikenteessä enemmänkin vanhuksia.  Eli oikeasti vanhuksia, ehkä liki 90-vuotiaita.

Ranskalaiset eivät tee mitään, mistä he eivät pidä.  Siellä ei kuntoilla sen takia, että niin pitäisi tehdä. Mutta kuntoillaan, jos se on kivaa.  Ruokaa ei valita terveellisyysperustein.  Siellä valitaan sellaista ruokaa, mikä on hyvää.  Siksi ikääntyneitä näki liikenteessä laahustamassa ostoskärryn kanssa.  Joka päivä tietysti syödään tuoretta, hyvää patonkia, tuoreita hedelmiä.  Siellä ei syödä kuivettuneita juustonkannikoita, vaan haetaan joka päivälle pikkuinen juusto.  Kauppoja on joka korttelissa.  Suomalaiset voisivat kutsua sitä hyötyliikunnaksi.  Oli niin tai näin: ikivanhat ihmiset kävelevät, juttelevat kauppiaansa kanssa, paluumatkalla istahtavat bistroon kahville tai viinilasilliselle.

Minkähän takia Suomessa kaikki lähikaupat kuolivat?  Haja-asutusalueilla sen jotenkin ymmärtää. Ensimmäinen syy on siinä, että Suomessa ruokaa ei arvosteta.  Syödään vaan mättöä, ja jos ei syödä mättöä, syödään mautonta, kaloritonta, rasvatonta.  Onhan ruisleipaä terveellistä.  Muovipussissahan se säilyy viikkotolkulla.

Haluamme siis olla asiakasomistajia ja ajella S-markettiin, vessapaperirulla on varmasti halvempaa kuin lähikaupassa.   Jotenkin tämä taitaa olla poliittinen kysymys.  Suomessa kun ei arvosteta yrittäjyyttä.  Kuulemma Nokiankin vika oli siinä, ettei osattu myydä.  Mutta osaammeko arvostaa myyjiä?  Kauppias ei ole arvostettu ammatti.  Kauppiashan on riistäjäporvari. Nyt sitten ihmetellään yksinäisiä ja syrjäytyneitä vanhuksia. He eivät jaksa markettiin lähteä eikä kotikulmilla ole mitään, korkeintaan R-kioski.  Ihan itse olemme lähipalveluttoman yhteiskunnan tänne tehneet, paljolti poliittisen historiamme takia.  Mitenkä ne kaupat siellä Pariisissa kannattavat, kun eivät kannata Helsingissäkään?  Ranskalainen arvostaa tuoretta ruokaa ja sen myötä lähikauppiastaan ja bistroaan.

Meillä oli tarkoituksena tutustua Pariisin katutaidenähtävyyteen.  Siellä on kuukauden päästä purettava graffiti-talo, johon tutustutaan ihan tosissaan.  Oli tarkoituksena käydä katsomassa.     Arvioitu jonotusaika sisälle oli 4 tuntia.  Emme jääneet jonoon.  Kyllä Paavo Arhinmäen pitäisi tehdä opintomatka.  Jospa maalaittaisiin joku talo yltä päältä ja sisältä graffiteilla?

Nyt taas vaihteeksi on äly jättänyt enkä osannutkaan laittaa kuvaa.  Ehkä jo sitten ensi kerralla.
Onnistuinpas.  Tässä näkee jonon pituuden.