Matka- ja sairauskertomus Bhutanista, yltäkylläisyyttä Intiasta ja tuhma kuva

Niinhän pääsimme matkaan, vaikka vielä edellisenä yönä ajattelin, että lienee parasta jättää väliin. Niin kipeä olin.  Mutta sairauskertomuksen laitan toiseen blgiini Onneksi kylki oli niin kipeä, että tartuimme Finnairin erikoistarjoukseen bisnesluokasta.  Sain jopa muutaman tunnin nukuttua ja Delhin kentällä torkuttua lisää ja niinpä jo 21 tunnin matkustuksen jälkeen pääsimme perille Bhutaniin ja Paroon.  Myös sankarikoiranpoika Arto oli vastassa.  Arton sankariäitihän oli häätänyt tytärtä ja ystäväänsä vuorilla häirinneen karhun pois. Mekin kävimme samalla vuorella, mutta karhua ei onneksi näkynyt emmekä kovin syvälle metsään menneetkään.

Tällä kertaa emme käyneet temppeleissä,  vaan keskityimme ihailemaan uskomattoman kaunista luontoa.  Vointini ei sallinut pitkiä vaelluksia, viimeisenä päivänä kiipesimme rhodonrendron-metsään. Yllätyksekseni pärjäsin ihan hyvin 2800 metrissä. Otin kuviakin.

Tämä ei ole lainkaan tuhma kuva. Siinä on ystävällismielinen symboli ja kannattaa matkustaa Bhutaniin kuulemaan siihen liittyvä legenda.  Kuvassa nukkuva koira ei ole Arto, vaan paikallinen kulkukoira.  Bhutanissa näkee päivisin paljon nukkuvia kulkukoiria ja niitä sitten myös kuulee öisin.  Buddhalaiset kun eivät tapa eläimiä, siellä on siis parasta tottua koiran haukuntaan öisin.  Jostain syystä se ei ärsytä yhtä paljon kuin haukunta helsinkiläisessä kerrostalossa.

Suomen WWF on mukana Royal Bengalin tiikerin suojeluhankkeessa. Nyt kun kehitysapua niin innokkaasti oltaisiin leikkaamassa, tulin toisiin ajatuksiin. Bhutan on niin köyhä maa, että ilman ulkopuolista apua se ei pysty varjelemaan mittaamattoman arvokkaita luontokohteitaan.  Köyhyydestään huolimatta Bhutanilla on se hyvä puoli, että siellä rahat eivät mene korruptioon tai aseisiin.

Paluumatkalla pysähdyimme Delhissä pariksi yöksi legendaariseen The Imperial  -hotelliin.  Matkalla hotelliin luin Hindustan Timesia.  Delhin slummissa oli ollut tulipalo, jossa 5000 ihmistä menetti kotinsa.  Voisi ajatella, että slummeista ei niin tarvitse välittää, etteivät ne ole arvokkaita.  Lehti kertoi myös naisesta, joka oli viidennellä kuulla raskaana.  Hän oli ollut kotiapulaisena vuoden ja säästänyt perheenlisäystä varten. Säästöjä oli 7000 rupiaa. Ainoa turvapaikka rahoille oli patjan alla.

The Imperial oli mielenkiintoinen kokemus.  Minä halusin käydä siellä, koska W. Somerset Maughamin novelli sijoittuu sinne ja britti-imperiumin loistoaikoihin ja siellä on muutakin nähtävää. Sunnuntailounaalla näin ylellisimmän buffet-lounaan, mitä koskaan olen päässyt katselemaan. Ruokalajeja oli varmaan toista sataa, toinen toistaan upeampia jälkiruokakakkuja, leivoksia, lämpimiä ruokia parikymmentä, kaikki kuviteltavissa olevat hedelmät...  Emme syöneet sitä, vaikka ei se Helsingin hintoihin veratttuna kalllis ollut, alle 3000 rupiaa eli kolmisenkymmentä euroa. Ajattelin naisen palanutta slummikotia ja säästöjä.

Intiassa on vaalit meneillään.  Kiinnostavaa nähdä, miten käy.  Ainakin englanninkieliset valtalehdet olivat kovasti Gandhien puolella. Gandheista joku oli käynyt tapaamassa daliitteja ja kuvauttanut itsensä heidän kanssaan.  Johtava joogaguru oli paheksunut sitä, että vaalien alla näin teeskennellään.  Mutta joogaguru oli joutunut sittemmin pyytämään anteeksi lausuntojaan.

Potkulautamiehen kanssa totesimme, että nyt taitaa meille näin pitkät reissut jo riittää.

Tämä kuva kukkivasta puusta on aika epäselvä, mutta kannattaa kiinnittää huomiota myös naavaan.  Olemmehan oppineet, että naava tarvitsee paljon aikaa mutta myös erittäin puhdasta ilmaa.

Potkulautamies ei nähnyt matkalla yhtään potkulautaa.