Minulla oli keittiöpiippari mukana. Oitis syntyi rento tunnelma, kun laitoin kellon raksuttamaan ja lupasin sanoa aamen kun piippaa. Kuulijat olivat elämänsä varrella kuulleet tarpeeksi monta saarnaa ja luentoa ilman piipparia. Ja istuneet seminaareissa, joissa aikataulua sekoaa, kun puhuja ei ole aamentaan osannut ajoittaa.
Toki jäi paljon tärkeää sanomatta. Aamupäivällä neurologian professori Anne Remes ja neuropsykologi Liisa Paavola olivat kyllä aloittaneet päivän pitämällä ansioituneet luennot. Opin ihan uuttakin. En olekaan muistiasioiden ajankohtaisiin teemoihin paneutunut enää Pääteoksen julkaisun jälkeen. Oli se kyllä hyvä kirja, mutta sata sivua tiiviimpänä olisi ollut parempi. Eihän autokouluun menevä nuori mies halua tietää, miten auton moottori on rakennettu, hän haluaa oppia ajamaan. Ei siis olisi tarvinnut selittää, miten aivot toimivat. Olisi voinut mennä suuoraan siihen, miten niitä käytetään, varsinkin silloin kun muisti on haurastunut. Ehkä pitäisi tehdä kevennetty ja lyhennetty pokkari. Jälkiviisaus kun on niin kätevää.
Eipä silti, kirjavanhuksesta sain kyllä kiitoksia. On kuulemma parasta, mitä voi saada käteensä, kun lähipiirissä on diagnosoitu muistisairaus. Oppii kai ymmärtämään, mitä tapahtuu. Ja oli paljon Muistilehden kolumnin lukijoita. "Niistä aina jotenkin jää hyvä mieli". Tuli myös Sanasto ry:n tilitys lainastokorvauksista. Eihän niillä rikastu, mutta aina on konkreettista evidenssiä siitä, että monta kertaa on kirjastosta kirjojani lainattu ja luultavasti myös luettu.
Olenpas nyt itsekehuisella päällä. Ehkäpä olen kehut ansainnut, olin ennen luentoa ainakin kolme yötä valvonut. Hyvin ja rennosti menevä esitys tarkoittaa myös sitä, että on hyvin mielikuvaharjoitellut tarpeeksi monta kertaa. Yleisökin nauroi useaan otteeseen, eikä se mitään stand-up komiikkaa ollut, mutta asioita voi sanoa hauskasti tai tylsästi.
Keskeinen asia on metakognitio. Niin kauan on kaikki hyvin, kun ymmärtää, että ei ymmärrä. Huijattavia ovat ihmiset, jotka eivät ymmärrä, että eivät ymmärrä ja lähettävät 10 000 euroa Nigeriaan miljoonan toivossa.
Kiinni Elämässä-seminaarissa oli myös maailman kantaesitys professori Kati Outisen muistisairautta kertovasta monnologista. Se se oli muuten hyvä. Ja hänkin oli tykännyt kovasti puheestani, että nyt onn jo varottava ylpistymistä, kun ihan ammattilaiselta tulee kiitoksia. Pitänee nyt lopettaa, ettei omakehu haiskahda liikaa.
Paluulentokin sujui rattoisasti, Hulkkoska, Raili Hulkkonen oli myös palaamassa keikaltaan ja saimme vaihdettu paikat vierekkäisiksi. Meillähän riitti asiaa koko matkaksi. Hän on niin uskomattoman mukava ihminen. Eikä suunnittele eleäkkeelle jäämistä. Yrittää kyllä joskus pitää jonkun lauantain vapaata. Eikä itsenäisyyspäivällekään ole ottanut kuin kymmenen meikattavaa.
Sitten pikakuulumisia: Olimme viikon Pariisissa. Siellä kaikki hyvin, rakas ja suloinen lapsenlapsi voi hyvin.
Potkulautamies yllätti matkalta palaavan rouvansa ruusuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti