Assisin ihmettä kokemassa - vielä ollaan hengissä

Käytiin Potkulautamiehen kanssa Roomassa ja Assisissa. Fransiskus vaikuttaa siellä vieläkin. Matka otti voimille.  Onneksi lähdettiin. Mieli virkistyi.  Aivoverenvuodon, lonkan tekonivelen, aortan liimaislun ja kuukausien kuumeilun jälkeen tätä tuskin voi todeksi uskoa.

Enneagrammista olen ennenkin kertonut, siinä aina oppii itsestään uutta.  Minäkin viisastuin. Tällä kertaa mieleen palautui se, millainen olin teini-iässä. Ostin värit, oikein sellaiset tuubista puristettavat ja yritin maalata.  Enhän yhtään osannut. Runojakin piti kirjoittaa ja sitä varten sain kinuttua isän ja äidin ostamaan punaisen Olivetti-matkakirjoituskoneen.  Kun olin jostain lehdestä lukenut, että oikeilla kirjailijoilla on sellainen.

Kirjoittamisen haaveet jäi siihen, että en osannut konekirjoitusta.  Oli liian hidasta hommaa. Eikä tainnut olla mitään asiaakaan - paitsi teini-ikäisen elämäntuskaa. Ei ole tallella yhtään piirustusta eikä runoa. Eipä ole iso menetys ihmiskunnalle. Konekirjoituksen jouduin kyllä opetelemaan myöhemmin elämässä.  Onkin tarpeellinen taito.  Varsinkin kun käsikirjoitettava käsiala alkaa mennä niin huonoksi, etten siitä saa itsekään selvää.

Enneagrammissa on parasta se, että asiasta kiinnostuu vain poikkeuksellisen avaramieliset ihmiset. Olen niin onnellinen kohtaamisista.  Omaa mieltään on hyvä avartaa. Luostarissa nunnat tarjoilivat hymyillen hyvää kotiruokaa - ja viiniä vähän liiankin anteliaasti. 

Kiitollisin mielin tässä ollaan. Assisin ihmeessä kuume pysyi sen verran kuosissa, että jaksoin olla mukana. Jos joku matka vielä piti jaksaa, onneksi se oli tämä. Hiukan on huono omatunto siitä, että Eleonorin 4-vuotispäivät Pariisissa jäivät väliin. Ehkä sitten ensi vuonna, jos Jumala suo ja elää saadaan.

Paitsi että kaikista paikoista juuri Assisissa huomasin, että Monacon F1-kisoissa vielä pitäisi joskus käydä. Eräs toinenkin ryhmässä totesi, että se matka on tekemättä.  Eipä muuta kuin suunnittelemaan ensi toukokuuksi.

Kittilässä Krigsholmin Mauno aloitti kesämökin rakennustyöt 93-vuotiaana.  Kun Maunolta kysyttiin syytä, vastaus oli: "Pitää ihmisellä olla jotain tulevaisuudensuunnitelmia".  Monacon Formulat vaan ei oikein kuulosta loppuelämän prioriteettilistalla kovin merkitykselliseltä tai eettisesti kestävältä hankkeelta. Jos rehellisiä ollaan, onhan tärkempiäkin syitä yrittää pysyä toukokuuhun asti hengissä.  Monacon Formulat vaan kuulostaa hauskemmalta.

Vointi on hatara, tuskin pysyn jaloillani. Kuumetta edelleen pitää. Päätä särkee. Parin viikon päästä on seuraava lääkäri. Enkä todellakaan tiedä, onko tämä verisuonioperaation jälkimaininkeja, vanhaa neurologian perustautia, siihen liittyvää hyponatremiaa, autoimmuunireaktiota johonkin, infektiotautia vai sitten jotain ihan muuta.  Lähiviikkoina aion paneutua vähän farmakologiaan, siitä voitte lukea toisessa blogissani Parempaa kipulääkettä.

Voi elämän kevät

Olin Meilahdessa oikein osastolla kolme päivää.  Lääkäri sanoi lempeästi, että nyt pitää ainakin kaksi viikkoa keskittyä vain omaan vointiin.  Pitää unohtaa velvollisuudet ja muiden tarpeet.
Vapaaehtoistyössä on sellainen huono puoli, että kun siihen on lupautunut, vapaaehtoisuus loppuu. Oikein mielelläni olen pari vuotta ahertanut, kovin kiinnostavaa on ollut ja on edelleenkin.

Vapaaehtoistyöstä ei pääse sairauslomalle.  Ei voi soittaa mihinkään numeroon ja sanoa, että nyt tarvitsen saikkua. Lääkäri kehotti vilkaisemaan viime viikkojen kalenteria ja etsimään sieltä syytä voinnin romahtamiseen. Laskin, että kuukauden sisään pelkkää kokouksissa istumista yli 40 tuntia. Sen päälle kirjoitustyöt, sähköpostit ja puhelut.  Lääkäri oli oikeassa. Taisin kaatua saappaat jalassa.  Toivottavasti jatkossa on viisautta jakaa voimat oikein.

On ollut jo pari vuotta pirullinen infektiokierre. Ultraharvinaisesta kynsisienestä tuikitavalliseen vyöruusuun.  Ja vaikka mitä siitä väliltä.  Hammaslääkäriseikkailuistakin olen blogissa kirjoittanut. Sekin tarina jatkuu.  Vihdoin vasta seitsemäs hammasta hoitanut lääkäri suostui tekemään lähetteen kartiokeilakuvaukseen ja sieltähän hampaan juuresta löytyi koteloitunut infektio ja seuraava vaihe onkin hampaan poisto. Toivottavasti jo ensi viikolla.  Antibioottikuuri loppui viikko sitten, nyt on menessa viruslääke herpekseen, joka sitten saakin jatkua loppuiän estolääkityksenä. Tautitilanteesta tarkemmin blogissani Sairaan hyvä potilas.

Pikkuhiljaa tässä toipuilen ja opetan vasenta jalkaa yhteistyöhön oikean kanssa. Kyllä se siitä. Mutta paljon on työtä edessä. Puoliero laittaa rangan koville. Kävelyharjoitukset maksetaan kivulla oikeassa lonkassa. Onneksi tässä oli välillä monta hyvää vuotta.  Niistä on syytä olla kiitollinen.

Seuraava tavoite on voimien kerääminen seuraavaan Parkanon-matkaan.  Inkeri-äidin tilanne on vaikea. Voi äiti-kulta, kunpa pääsisit pois. Olethan jo kauan kertonut olevasi valmis lähtöön.

Varasin pari kuukautta sitten Assisin-matkan enneagrammia varten.  Eipä silloin tulevaisuueen nähnyt. Toisaalta ei voi tulevaisuutta peruuttaa pelon vuoksi. Nyt on näin. Joskus kuukaudessa ei tapahdu mitään, joskus liikaakin.

 Heinäkuun lopussa on Kittilän Ihmisten tanssiaiset ja golf-kisa. Jos Jumala suo ja elää saadaan, toivoisin sinne pääseväni. Ja vielä on kesää jäljellä - molemmat tyttäret ovat tulossa. Monenlaisia sävyjä elämäni räsymatossa juuri nyt. Tuomi sentään kukkii tänäkin vuonna.