Ymmi ja Jenufa - mie romahan!

Liki puolitoista miljoonaa ihmistä katsoi viime lauantaina Maikkarillta Putousta. Eli joka viides suomalainen vietti lauantai-iltaa telkkarin ääressä. Silti siitä ei tuttava/ystäväpiirissäni kukaan puhu mitään. Helsingin Sanomien Luokkakoneessa yksi alaluokkakriteeri olikin Maikkarin katsominen. Eliitti kun katsoo vain Teemaa Yleltä.

Viime viikolla oli merkkitapaus myös Kansallisoopperassa,  Karita Mattila Jenufassa. Mielestäni Mattila on loistava.  En ollut Kansallisoopperassa. Facebookissa oli kavereilta aiheesta päivityksiä, ihan kuvien kanssa.

Olen lueskellut Somerset Maughamin elämäkertaa, ties kuinka monenteen kertaan. Niin moneen kertaan, että kirja on ihan hiirenkorvilla. Mauhgham on siis mielikirjailijani ja olen lukenut myös hänen kirjansa niin moneen kertaan, että liki 40 vuotta vanhoista Penquin Booksin pokkareista sivut irtoilevat.

Eilen luin elämäkerrasta kohtaa, jossa kerrotaan, miten perusteellisesti Maugham luonnosteli henkilökuvauksiaan muistivihkohinsa. Hän tarkkaili ihmisiä ja pysyi sitten muutamin sanoin kuvaamaan novellinsa henkilön lukijalle ilmieläväksi sielun silmille. Se on ammattitaitoa. Harjoitus teki mestarin ja mestari harjoittelee aina. Maughamin lukemisesta oli hyötyä Englannissa.  Siellä kun ollaan luokkien suhteen valikoivia. Olin Maughamin kirjoista oppinut niin hyvin double negativiin, että minua luultiin hyvin koulutetuksi älyköksi.  I am not too unhappy.

Putousta katsellessani  nauroin vedet silmissä.  Olin jo etukäteen käynyt varmistuspissalla, ettei tarvinnut nauraa pissat housuissa. Komedia on vaikea laji, eikä kaiken aikaa voi livenä onnistua täydellisesti. Sieluni silmillä näen Jussi Vatasen tai Armi Toivasen kehittävän hahmojaan samalla tavoin kuin Somerset Maugham pelkisti tarkkailemansa ihmiset sanoiksi sata vuotta sitten.  Ymmi Hinaajasta tykkäsin niin paljon, että äänestin.  Luin jostain, että vain maalaiset äänestävät.  Olen siis maalaissielu.

Tämän vuoden Putous on tavoittanut niin tarkasti useita tämän hetken ilmiöitä, että minulle se on satiirin lisäksi tai sijasta oikeastaan kulttuuria. Minulle ei ole avautunut, keille kuuluu hahmojen tekijänoikeudet. Jostain olen ymmärtänyt, että näyttelijät rakentavat hahmonsa itse. Kuinka tuttuja he ovatkaan! Olin vähällä googletellessani tykätä Ymmi Hinaajaa Facebookissa. Sitten ajattelin, että hyvänen aika, jospa joku tuttuni näkee, olisipa noloa.  Mutta käynpä nyt kuitenkin. Nuoruusvuosiltani muistan monia Antskuja ja onko ketään, joka ei ole kokenut illallispöydässä myötähäpeää Heikkis-Jamon showsta. Huomasittehan twitterissä, että Tuomas Enbuske on ihastunut Antskuun.

Koska olen täällä Kittilässä, saan siis olla maalainen ihan luvan päältä. Kunnanjohtaja Anna Mäkelä kirjoitti tänään Lapin Kansan kolumnissaan osuvasti, että Kittilässä on runsaasti eliittiä: kaikki miehet metsästävät. Olen myös avannut hiihtokauden kahden vuoden tauon jälkeen. Aluksi raivasin 200 metriä umpihankeen.  Siinä ainakin näkee työnsä jäljen.


#putous

Tämän talven villahousutrendit

Talvi yllättää suomalaiset tammikuussa. Tammikuun alussa kelin ollessa +5 ei oikein ymmärtänyt, että ei ole syksy.  Sitten hups tuli talvi.

Mistäpä tietää tulleensa vanhaksi?  Nuorena aina ihmetteli, mitä on mukamas on se veto. Vaikka sisälämpömitari näyttää 22.6 astetta, pitää laittaa villaista ylle. Jo viime talvena ostin alushousut, joissa on puntit eli lahkeet, ei siis bikinit. Mitään kummallisia stringinaruja en kyllä ole koskaan käyttänytkään.  Se on nuorempien ikäluokkien hullutus.

Isorintaiset naiset kelpaavat bikinimalleiksi. Luin jostain, että Janina Frostellin tissejä teipataan perusteellisesti, että pysyisivät terhakasti pystyssä. Siispä meitä huijataan.  Hyvävartaloiset naiset päätyvät alusvaatemalleiksi.  Onko meillä yhtään kuuluisaa villahousumallia? Millaiset ovat tämän talven villahousutrendit?

Tänään Hesarissa urologi sanoi, että miesten pitäisi käyttää pakkasella pitkiä kalsareita. Mikseivät lääkärit neuvo naisia käyttämään pitkiä kalsareita tai villahousuja.  Miehille voi tulla eturauhastulehdus jos kylmettää alapäänsä.   Eikö naisia sitten  unkaa mikään vaiva peräpään paleltuessa? Tässä olisi tasa-arvovaltuutetulle iskun paikka.

Uhkaavatko villahousut naiseutta?  Onko Aira Samulinilla tai Lenita Airistolla villahousuja? Ikinuoruusikonit varmaankin pärjäävät stringeissään. 

  

Some-staraksi overnight - maailmanparantajia on paljon

Blogini vaatimaton muutaman sadan lukijajoukko pumpsahti nelinumeroiseksi kuluneen vuorokauden aikana. Kiitos vaan yhteydenotoista ja mukaantulosta kapinointiin. Eikä minusta taida olla kapinakenraaliksi.

On kysytty, mitä nyt tehdään?  En todellakaan tiedä. Sunnuntai-hesarissa oli tänäänkin järkyttävää raportointia naisten ympärileikkausilpomisesta Keniassa. Oli ihan vaikea lukea. Valokuvaaja Meeri Koutaniemi oli kai viime vuonna voittanut kaikki mahdolliset valokuvaajapalkinnot. Jatkukoon sama kansainvälisillä palkinnoilla.

Miksi siis Intia eikä Keski-Afrikka?  Lähinnä kai sen vuoksi, että ei ole paljon boikotoitavaa tuontitavaraa -  Hesarin juttu oli Keniasta, korkeintaan marketin leikkokukat. Ehkä seuraavaksi boikotoidaan kukkia. Eihän se ihan niin mene. Työpaikkoja kun tarvitaan kehitysmaissakin. Mutta emme kai voi vaatia joltain tuotantolaitosten tarkastajalta, että ympärileikattuja ei saa ottaa töihin. Eikö ollutkin hävytöntä, että poikien ympärileikkaukset tekee lääkäri, naisia saa silpoa partakoneen terällä kuka tahansa.

Intia on G20 maa, siellä on teollisuutta, siellä on paljon siivottoman rikkaita ihmisiä ja toisaalta suunnatonta köyhyyttä ja kastittomien daliittien asema on kauhistuttava.  Kyllä, tein tänään Hesarin luokkatestin.  Mitenkä sitä mukamas piti tehdä se, kun tietää jo valmiiksi olevansa hyväosainen.

Vuosi sitten Intiassa näin köyhyttä korkeintaan pikkuisen limusiinin ikkunasta. Raiskausmielenosoitusten vuoksi oltiin juuri sulkemassa keskustan liikennettä, ehdimme hädintuskin alta pois.  Olimme tulossa Imperialista. Imperialissa on aikamatkalla sadan vudoen takaiseen menneen maailman loistoon, brittiläisimperiumin kulta-aikojen reliikkiin. Sen vuoksi kontrasti mielenosoituksen aiheeseen oli niin räikeä. En sentään Imperialissa asunut, käytiin vain drinkeillä katsomassa kuuluisaa rakennusta, jolla on hieno historia.

Kiitos lukuisista kannustusviesteistä. Ehkä todellakin on niin, että internetin ja sosiaalisen median ansiosta on mahdollista vaikuttaa - pohtimalla valintojensa eettisyyttä. Kaisa Raittila laittoi viestissään linkin Facebookin Dalitien solidaarisuusverkosto - Dalit Solidarity Network in Finland sivuille. Kastittomia dalitinaisia kai raiskataan erityisen paljon. Käykääpä lukemassa.

Siitä saa sopivasti perspektiiviä oman yhteiskuntaluokkatestinsä tulokseen. En ole koskaan ollut eikä minusta enää tule naisasianaista tai feministiä. Ihmisoikeusidealisti silti haluan olla.  Ehkä on aika ottaa selvää, mitä Amnesty International Suomessa nykyisin puuhaa.

Minulle oli iloinen yllätys, kuinka paljon blogia aiheesta luettiin ja miten paljon sille tuli vastakaikua. Ehkä nyt on hyvä aika toimia, kunhan keksitään oikea ja hyvä tapa vaikuttaa.   Kiitos kannustuksesta.

Yhden naisen boikotti Intian joukkoraiskauksille

Kotimatkalla lentokoneessa voi seurata matkan etenemistä.  Intian yllä lensimme Delhin ohi, ajattelin, että Kolkata taitaa olla entinen Kalkutta. Vuosi sitten olimme Delhissä vuoden vaihteessa kun siellä oli valtavat mielenosoitukset joukkoraiskauksen vuoksi.  Koko maailman lehdistö seurasi tytön taistelua hengestään.  Tapauksen jälkeen Intia kyllä rankaisi syyllisiä ja lupasi uudistaa korruptoituneita poliisivoimiaan.

Vuosi sitten ajattelin toivorikkaasti, että järkyttävä tapaus sai aikaan muutoksia Intiassa. Mitä vielä, tämä uusi tapaus Kolkatassa on vielä järkyttävämpi.  En tarkoita vain raiskausta ja murhaa vaan sitä, että poliisi ei tehnyt mitään.   Ja nyt uutinen jo on unohtumassa. Totta, maailmassa tapahtuu paljon pahaa. 

Oikein aamulla piti herätä murehtimaan. Tuli ihan tarve tehdä jotain. Minäpä on nyt juuri voi mitään tehdä, mutta päätin julistaa boikotin kaikelle intialaiselle tavaralle. Intiahan on nouseva taloustiikeri, rakentaa ydinvoimaloita, ohjuksia ja Nokiallakin siellä on valtava tehdas.  Jos siis kaikki naiset huolehtivat, etteivät osta mitään Intiassa tuotettua puree se sitten Intiaa todellisuudessa hallitseviin ökymiljonääreihin ja he pystyvät pakottamaan naisten asiat kuntoon.  Intiassa demokratia on niin kelvotonta ja heiveröistä, että pitänee luottaa rahaan demokratian sijasta.

Niinhän se vähitellen leviäisi samalla tavoin kuin joku kaivinkoneella ajelu Suomen halki.  Kun 100 000 naista Helsingissä olisi Intia-boikotissa, se ei vielä tunnu missään, mutta kun 100 000 naista ilmoittaa vaikkapa Stockmannille, että emme tule ostoksille ennen kuin lopetatte intialaistavaroiden maahantuonnin... ja sitten seuraavaksi jo miljoona naista ilmoittaa S-ryhmälle ja sitten Ruotsissa ja Englannissa ja...

Heti helpotti, kun keksin, että minä voin tehdä jotain, vaikka se ei välttämättä maailmaa muuta.  Pitää nyt ottaa selville, ettei tuota Lumia 920:tä ole tehty Intiassa.  Jos näin, sillä pitää heittää vesilintua.
Ja saat Sinäkin liittyä kapinaan.  Heti tule parempi olo, kun tekee jotain, vaikka muut eivät huomaisikaan.  

#Nokia #joukkoraiskaus #korruptio

Nokian Lumia 920 julisti joulurauhan ja mykistyi Koh Yao Noissa Thaimaassa

Monikommelluksinen matka on takana.  Voi miten ihana onkaan oma sänky. Ja kuinka hyvä olikaan hengittää terassilla +5 asteen joulukuun ilmaa. Nyt on trooppista ilmastoa nähty tarpeeksi.

Parasta tietenkin oli saada perhe koolle, rakkaat tyttäremme avec. Matka oli varsinainen seikkailu. Jo menomatkalla yksi matkalaukku katosi.  Onneksi se saapui seuraavana päivänä, oli leimojen mukaan käynyt Singaporessa.  Aika mielenkiintoista, menolento oli Aurinkomatkojen suora lento Phuketiin, ettei olisi pitänyt kovin vaikeaa olla.  Pärjäsimme päivän hyvin, vain aurinkovoiteita piti käydä ostamassa. Otin kyllä kuitit talteen, mutta tuskin jaksan ryhtyä vakuutuskorvauksia hakemaan. Se kuitenkin edellyttäisi taas jonkun verkkosivun sisään kijautumista, rekisteröitymistä, hermojen ja ajan tärvääntymistä.

Olimme reissussa kaksi viikkoa, ensimmäinen viikko kului Phuketin Hiltonissa, joka kyllä on so last season. Se on valtavan iso teollinen resort, huone oli mukava, lisämaksusta olimme ottaneen parvekkeen merinäköalalla, mutta parvekkeella ei ollut yhtään tuolia, ainoastaan kummallinen puolisohva, jolla ei oikein voinut istua ja makaamiseenkiin se oli liian lyhyt. Pitänee ottaa oppia, jos varaa ja maksaa parvekkeesta, pitänee kai maksaa vielä lisää kalustetusta parvekkeesta.

Siunatun Tripadvisorin ansiosta löysimme hyvän ruokapaikan On the rock Marina Phuket resortissa.  Toisaalta en ymmärrä, miten Hilton voi saada Tripadvisorissa yli neljä tähteä (4.4).  Luultavasti Tripadvisoriin voi ostaa arvosteluja samalla tavoin kuin jotain twitter-seuraajia.

Hyvä puoli Hiltonissa oli siinä, että sattumalta siellä oli eräs ystäväpariskunta, jonka kanssa meillä oli oikein mukava ilta On the Rockissa. Phuketissahan ei ole yhtään mitään paitsi se hiekkaranta, jolla oli mukava tallustaa veden rajassa.  Kari poltti rasvauksesta huolimatta selkänsä niin pahasti, että se ei vielä kahdessa viikossakaan ole rauhoittunut.

Älypuhelin Lumia920 ei pitänyt kosteasta ilmanalasta ja ilmoitti, että "viallinen sim-kortti" tai "ei-sim-korttia",  kerran sen sai palautettua henkiin sim-kortin irroittamalla ja kuivaamalla, mutta sitten se teki lopullisen tenän. 

Kertomus jatkuu Paratiisisaarella ja päivystyskäynnistä paratiisisaaren sairaalaan joulupäivänä.

Eilen kotiin tullessamme teimme jotain ennen kuulumatonta.  Kari haki Siwasta nakkipaketin, laitoimme saunan lämpiämään ja nakkeja kiukaalle folion päällä.  Piti suorittaa jokinkonkreettinen  kotiinpaluuriitti suomalaisuuteen. 

#Hilton #Nokia #Lumia920

Sairaan hyvä potilas pitää blogia ja noloja paljastuksia

Perheeseemme on tullut lisäystä: meillä on kaksi uutta blogia.  Kari on potkulautamies 
Minä taas bloggaan terveys- ja varsinkin sairauspoliittisista asioita omassa sairastelublogissani .Sairaan hyvä potilas

Olenkin ärhäköitymässä sillä saralla.  Olen tosin reissuun lähdössä - psoria hoitamaan Thaimaahan.  Saa nyt nähdä, miten siellä mellakointi kehittyy. 

Jouluja valmisteltiin jo Kittilän Ihmisten pikkujoulussa.  Siellä sai kinkkua, rosollia ja laatikoita. Kaikki oli hyvää.  Itsenäisyyspäivän tienolla varmistettiin lipeäkala.  Kari haki Hakaniemen hallista Reitin kalasta mainion lipeäkalan ja valkokastike onnistui viimeisen päälle.  Lisukkeeksi kurtpitsakuutioita. Ja siis mistään, ei siis mistään muualta saa yhtä hyvää lipeäkalaa kuin Reitin kalasta.  

Tänään on vielä UKK-seuran "Tamminiemen joulu" -illalliset Suomalaisella klubilla. Jouluruokien lisukkeeksi on puhujana Paavo Väyrynen.  Ja puolisoni on tästä riemusta maksanut á 62 euroa. Huomiokaapa kaikki kepulaiset ystävämme tämä!

Facebookissa on ollut tässä kuussa hyvin hauska ketju.  Ihmiset kirjoittavat itsestään asioita, joita eivät usko muiden tietävän. Se on ollut hyvin hauska.  Minuakin on kutsuttu osallistumaan.  Tuossa tuli jo aika monta paljastusta.  En kyllä vielä itsekään usko Väyrys-paljastusta todeksi. Mutta terveiset Kittilään Railille ja muillekin Paavoa jo vuosikymmenet äänestäneille.

Lopuksi vielä lisään:  1960-luvun lopulla koululla tehtiin radion "Ota tai jätä" -tietokilpailua. Rehtori pakotti minut osallistumaan.  Voitin 70 markkaa, mikä oli ihan hyvä tienesti.

Hyvää Joulua kaikille lukijoille.  Ja käykääpä katsomassa Sairaan hyvä potilas-blogia.  Sinne luultavasti useammin kirjottelen.  Olenhan nainen, jolle ei tapahdu mitään - paitsi sairstelusektorilla.

Laatuaika verenpainelääkkeeksi

Olen taas muutaman kuukauden ihan lääkärin ohjein yrittänyt saada verenpainetta alas.  Enkä ole edes tupakkaa polttanut, mitä nyt satunnaisia ahdistussikaareita jonkun kolumnin deadlinen jäädyttäessä ajatuksen.

Kaksinkertaistettiin lääkitys, eikös mitä sellaista 170/100, joka on hieman liikaa.  Ei mitään vaikutusta. Täällä Levillä nyt olen pimeyttä kaamoksessa katsellut,  pudotin tuplalääkityksen normaaliin ja verenpainemittari näyttää nätistä 135/80.  Ei siihen mennyt kuin viikko.  Katsotaan, jääkö vaikutus pysyväksi kun olen Helsinkiin palannut.

Ei, en ole käynyt hiihtämässä.  Ensilumenlatu tuossa 400 metrin päässä oli jo auki tullessamme, mutta tuuli ja pakkanen oli liikaa eikä jostain syystä intoa ollut tarpeeksi. Nyt on avattu jo lähilatu vajaan sadan metrin päässä. Talvella Helsingissä katselin terassilta hiihtäjiä Arabianrannassa ja tuumasin, että tuon sukset Helsinkiin.  Saa nähdä tuleeko lunta ja jos tulee, tuleeko hiihdettyä. Pitäisi nimittäin laihtuakin. Ja muutenkin elää hyvin ja säntillisesti ja syödä terveellisesti porkkanoita, marjoja ja hedelmiä, nukkua hyvin ja tylsistyä hengiltä.

Ei, kyllä parempi olisi tehdä kaikkea kivaa.  Takavuosina puhuttiin lastenhoidossa laatuajasta.  Sillä lohdutettiin työssäkäyviä äitejä ja neuvottiin viettämään lasten kanssa laatuaikaa. Nyt lapset ovat aikuisia ja onneksi hyvin laadukkaita, mutta luultavasti ovat viisastuneet ihan omia aikojaan.  Mitenkä minä tietäisin, onko antamani aika ollut laadukasta.

Olen lisännyt päivääni laatuaikaa jättämällä iltapäivälehdet lukematta.  Niistähän saa suunnilleen joka päivä lukea jonkun ruoka-aineen aiheuttavan syöpää tai muuten vaan tappavan, ahdistushan siitä seuraa lukijalle. Niinpä olen toistaiseksi päättänyt syödä sellaista, mistä tykkään.  Tehdä sellaista, mikä tuntuu kivalta.  Lukea sellaista, mikä kiinnostaa. Hiihdelläkin aion, se kun on aika kivaa.  Mutta en hiihdä sen takia, että se on terveellistä.