torstai 19. syyskuuta 2013

Julkkiselämää ja kulttuurinautintoja Levillä

Onpa ollut haipakkaa Levillä ja Kittilässä.  Meillä tietysti on kaikenlaista pikku kiirettä, mikä on enimmäkseen mukavaa.  Oli pitkästä aikaa ystäviä pääkaupungista visiitissä.  Niinpä tuli katsottua pitkästä aikaa turistinähtävyyksiä Kittilässä ja Levillä.

Tässä siis Lapin matkaa suunnitteleville ensi vuodeksi jo kalenteriin merkittäväksi ehdotus täydelliseksi ruskalomaksi, nyt ei välttämättä enää ehdi.  Toisaalta ensi viikolla alkaa Staalon Teatterifestit, joka kyllä on tarpeeksi hyvä syy tulla tänne.  Ainoa pullonkaula on tuo ystävämme Finnair, joka ei viitsi lentää tarpeeksi usein tai edes tarpeeksi isoilla koneilla, joten matkanteko ei ole niin yksinkertaista, jos ei ole ajoissa varannut lippuja.

Jos ei ole tunturissa patikoivaa tyyppiä, ruskaan pääsee sisään myös golf-kentällä. Jos aikoo päästä pelaamaan juuri mieluisimpaan kellonaikaan, tii-ajat on syytä varata monta viikkoa etukäteen  ruskavilkkaalle golfkentälle. 
Olen aika monta kenttää elämässäni pelannut ja silti uskallan sanoa, että Levin kenttä on eräs hienoimmista. Se kulkee välillä Ounasjoen rantaa, siellä virtaa tunturipuroja, on vettä, luontoa ja tietysti poroja.  Porot ovat onneksi lauhkeita otuksia eikä niitä tarvitse pelätä.

Tänä kesänä Kittilässä on avattu yleisölle Kalervo Palsan kotimökki. Se on todella köyhä ja  yhden huoneen  mökki, jonka yhteydessä on "ateljee". Siitä on hyvä jatkaa Kaukoseen Redar Särestöniemen ateljeehen. Kontrasti on puhutteleva, Kalervo Palsan koti on onneksi jäänyt kouriintuntuvaksi näyttelykappaleeksi köyhän taitelijan elinoloista.  Sitten kun matkaa loistokkaaseen Särestöön, herää monenlaisia ajatuksia. Nyt Särestössä sattui oleman Kalervo Palsan näyttely.  Ehkä siinä on esimerkki suomalaistaiteilijasta, jota ei yhtään osattu arvostaa elinaikanaan.  Ja Säreistöniemi on hieno paikka.

Levillä oli Neljän Tuulen Festivaali ja Ari Rasilaisen johtama kapellismestarikurssi.  Olimme siellä käväisemmässä Chopin matinessa.  Sieltä tullessamme Ante Aikio sattui istumaan Panoraman aulassa ja lähti viemään meidät Samiland-näyttelyyn.  Ja ette uskokaan, miten mielenkiintoista se oli.  Minustakin tuntuu, että me olemme kuulleet enemmän Uuden Seelannin aboriginaaleista kuin omista saamelaisistamme.  Tai sitten olemme kuulleet saamelaisista ihan toisarvoisia asioita.  Samiland on muuten Unescon kulttuuriperintökohde.

Että se pitää ehdottomasti ottaa ohjelmaan Levillä ja ehkä kannattaa etukäteen kysyä, josko Ante olisi itse opastamassa.  Oulussa on muuten saamen kielen professori Ante Aikio, joka ei ole sama Ante.  Mutta Ante kyllä tietää saamelaisuudesta ja porohommista niin paljon, että professorista käy.

Neljän Tuulen Festivaali oli ihan mahtava kokonaisuus.  Se oli tarpeeksi iso, että riittää hyviä esiintyjiä ja määrää, mutta toisaalta se on tarpeeksi pieni.  Tunturin laealta oli hieno näköala ja kuitenkin tila oli sen verran intiimi, että orkesteri oli lähellä.  Loppukonsertissa minulla oli hyvä paikka, josta näin myös kapellimestarin kasvot ja työskentelyn - mutta myös orkesterin. Loppukonsertissa Mikkelin kaupunginorkesteria johtivat vuorotellen kapellimestarikurssilaiset. Ari Rasilainen oli kursin opettaja ja festivaalin taiteellinen johtaja. Hän ei itse johtanut, että en pääse häneen vertailemaan.  Suosikkikapellismestarikseni tuli Markus Hein. En olisi ollenkaan hämmästynyt, jos hän jonain päivänä on maailmankuulu.  Paitsi että vaikuttaa aika sympaattiselta ja vaatimattomalta persoonalta, joten ehkä hänellä ei ole kovia kyynärpäitä.  Mutta voi olla, että ymmärtää hommata hyvän agentin.

Ja sitten tuo Ari Rasilainen on huikea tyyppi.  Konseritssa hänkin vähän soitteli railakkaasti viulua ja kuulemma tykkää tangon laulamisesta.  Ensi vuonna aion osallistua festivaalin kaikkiin tapahtumiin, niin mikä ettei myös tangokonserttiin.

Levillä ollessaan tietysti kannattaa sitten asua tässä golfkentän laidalla vähän hulppeammin.

Tulimme kotiin taksilla.  Nauratti, kun ei tarvinnut osoitetta sanoa.  Taksia ajoi oikein mukava naisihminen Rauhalan kylältä.  Hän sanoi: "tehän olette täällä julkkiksia. Satu on ollut televisiossa ja olen minä kirjatkin lukenut".  Että tällaista on julkkiselämä Kittilässä.  Ja parempi on olla ykkönen provinssissa kuin kakkonen Roomassa. 

#levi #samiland

Ei kommentteja: