Sinistä ja lumista valoa on rauhallista katsella. Olen yli kaksikymmentä vuotta asunut kahdessa paikassa. Aluksi Englannissa ja Helsingissä. Juuri kun huokaisimme, että on nyt kätevää kun on vain yksi huusholli Helsingissä saimme äkillisen mielenhäiriön käydessämme Kittilässä. Rakensimme sinne ison talon. Viihdyimme Lapissa niin hyvin, että asuimme siellä. Lapissa on hienoja asioita, esimerkiksi ihmiset ja vuodenajat. Helsingissä syksy kestää joskus lokakuulta huhtikuulle. Täällä on nyt alkutalvi.
Eilen oli Kittilän Ihmisten pikkujoulut hotelli Levitunturissa. Paikalla oli 260 ikäihmistä, pyörätuoleissakin toistakymmentä. Noin joka neljäs ikäluokasta oli paikalla. Oli ohjelmat, joululaulut ja tiernapojat, jouluateria, kinkut ja laatikot. Tärkeintä oli tuttujen tapaaminen. Kyllä vanhusten yksinäisyyttä voi lievittää monella tavoin, mutta omanikäistä juttuseuraa on vaikea korvata. Siispä on viisaint koota vanhukset yhteen pitämään seuraa toisilleen.
Totta, ei se ihan yksinkertaista ole, paljon talkootyötä on tarvittu. Juhlat kun ovat osallistujille ilmaiset. Eli rahatkin on ensin kerättävä. On myös melkoinen logistinen operaatio tuoda ikäihmiset kaikilta etäisiltä syrjäkyliltä liki 100 kilometrin päästä huonojenkin teiden takaa paikan päälle. Varovasti laskien noin 50 henkeä oli tavalla tai toisella mukana järjestelyissä.
Saimme Karin kanssa vielä hienot yllätyslahjat, jotka lahjoittajina olivat paikalliset hotellit. Meille on juhlahetkiä tiedossa. Lämpimät kiitokset, Levi Panorama, Hotelli Sirkantähti, Levihotelli ja Hullu Poro. Ja Annikki, Riitta ja Reijo, jotka olivat pikkujoulut valmistelleet.
Oli niin mieltä lämmittävää tulla kymmeniä kertoja halatuksi. Paljon oli tuttuja. Mutta monta on jo poissa. He varmaan katselevat pilven reunalta. Siksi osaakin iloita enemmän kaikista niistä, jotka olivat mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti