New Scientist (10/5 s.n28-29) kirjoitti sosiaalisen median pettäneen korkeat odotukset. Luultiin verkottumisen lisäävään demokratiaa, orastava arabikevät lupasi uutta avautumista vapaalle tiedonkululle ja muuta sellaista toivorikasta tietoyhteiskunnan parempaa uutta tulemista. Miljardi ihmistä käyttää Facebookia ja 600 miljoonaa Twitteriä. New Scientistin mukaan somea käytetään enää vain boostaamaan statusta tai egoa ja usein brändiä tekevät ammattilaisbrändääjät.
Politiikka on muuttunut some-brändien kilpailuksi. Otetaanpa esimerkiksi Alex Stubb. Hänen somevirtuaalipersoonansa on lähtenyt elämään omaa elämäänsä. Selfietä, tiimin hengennostatuskiitoksia... Hän on kuin parin vuoden takainen kauhakuormaajalla Suomen läpi ajanut tykkäyksiä kerännyt ja kerjännyt nuori mies, jonka me kaikki jo olemme unohtaneet.
Sosiaalisesta mediasta onkin tullut jotain ihan muuta. Someen tuunataan ja brändätään henkilöitä, joiden ei edes tarvitse olla kovin totta. Jokainen voi arvioida ystäviensä Facebook-päivityksiä, miten kätevästi ihan tylsä ihminen voikin tehdä itsestään viisaan ja fiksun ja linkittää somia some-kuvia.
Yllättävää kyllä, perussuomalaistenkin mepit ovat some-henkilöitä. Halla-aho Hommafooruminsa kanssa ja Sampo Terho ahkerana bloggaajana. Enää ei tarvitakaan tupailtoja ja puhetaitoja. Kunhan kirjoittaa tarpeeksi kärjekkäästi tulee jakoja, näkyvyyttä ja näköjään ääniäkin.
Useimmilla meistä on kaksi persoonaa: oikea ja some. Somessa kun on niin helppo valehdella jäämättä kiinni: sillä on niin paljon sellaista, minkä voi jättää postaamatta. Ja on mahdollista brändätä itseään postaamalla tutkitusti tykättäviä asioita. Mutta miten käy pääministerin, joka joutuu tekemään epätykättäviä asioita. Senpä vuoksi Kokoomuksen puheenjohtajakisa on kiinnostavaa seurattavaa. Saammeko some-pääministerin? Sitten onkin neulan hakemista heinäsuovasta, kun yrittää etsiä some-pölötykseltä oikeasti poliittisia linjauksia kimppakivan seasta. Some-analyyttisesti Jan Vapaavuori näyttäisi olevan eniten pääministeriainesta. Tämä on oikeastaan EU-vaaleja kiinnostavampaa. Onneksi ei tarvitse äänestää tästä asiasta.
Voi sentään, näin ex-demarin rouvana pohdituttaa, miten demarit nyt käyvät Antti Rinnettään brändäämään, että tulisi tykkäyksiä. Siinä on Mikael Jungerilla miettimistä. Muuten mielestäni paras some-demaribrändi on Ville Jalovaaralla, jolla on ihan itse ajateltuja tuoreita kannanottoja, jotka näköjään menevät läpi myös Hesarin yleisönosastossa. Siinä ehkä demareille uusi toivo.
Sosiaalinen media ei enää olekaan ihmisten verkostoitumista ja yhteydenpitoa. Sosiaalinen media on väline itsensä kaupitteluun. Ihan muutaman kuukauden sisällä "tavallisten" - mikä nyt sitten tavallinen onkaan - ihmisten osallistuminen on lähes loppunut. On vain linkityksiä, ahkerimpia ovat toimittajat, jotka jakavat lehdessä jo julkaistuja kirjoituksiaan.
Niinpä minäkin jaan tämän blogini Facebookissa ja twitterissä, mutta en onneksi ole ehdolla mihinkään enkä kaupittelemassa mitään.
Kuvassa keväinen lounas. Kerran vuodessa on kiva ottaa esille Winchesterin Phillips´in huutokaupasta halvalla ostettu alpakkakalusto. Olkoon esimerkkinä brändäyksestä. Joku toinen olisi jättänyt alpakan mainitsematta. Tryffelikinkku on Hakaniemen hallista Roiniset Oy:stä. Hollandaise-kastike Blå Bandia pussista. Kielot sentään itse poimittuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti