Juhannukseen mahtuu Brexit, Zlatan ja Vimpelin Veto

Ennusteen mukaan piti viettää Juhannusta Kittilässä. Golfia pelaillen, kulleroita ihaillen. Linkki sairastelukertomuksiin kertoo tarkemmin syistä. On siis mennyt kevät ja kesä sairastellessa. Haikealta tuntuu.  Sitten vielä haikeampi Brexit, jonka kommentoinnin jätän Potkulautamiehelle. Se on kansainväliselle perheellemme kova isku. Ovathan molemmat tyttäremme opiskelleet Britanniassa, vanhempi väitteli Edinburghissa ja nuorimmainen suoritti tutkintonsa maineikkaassa Oxfordissa ja maisterin paperinsa LSE:ssä "with distinction".

Toivottavasti sentään ehdin jollain konstin Kittilän Ihmisten K65-tanssiaisiin heinäkuun viimeisenä viikonloppuna.

Helsingin Sanomien  Juhannusnumerossa Jörn Donner pohdiskelee, mitä hyötyä 83-vuotiaasta on.  Kannattaako heitä pitää hengissä.  Kalliiksi tulee. Donner kertoo, miten kalliita hoitoja hän on Meilahdessa saanut.  Tietysti hän pitää itseään oikein hyödyllisenä.  Kukapa ei?

Eilen sain puhelun minulle oikein hyödylliseltä 83-vuotiaalta lääkäriltä.  Hän oli nähnyt vaivaa puhelinnumeron etsimiseen ja soitti varta vasten kiittääkseen Markus Färkkilän kanssa kirjoittamastani kirjasta Sairaan hyvä lääkäri. Onhan se hyvä kirja. Näkyy jo olevan alennuksessa Duodecimin verkkokaupassa kympillä.

Pitkässä puhelussaan lääkäri ihmetteli, miten olinkin osannut  niin viisaasti kirjoittaa tärkeistä asioista, joita nuoremmat lääkärit eivät  aina ymmärrä. Eiliseen mielialaani hän oli minulle hyödyllinen 83-vuotias. Tarkemmin ajatellen en nyt välttämättä niin viisas ole ollut, pikemminkin tarkkaavainen. Olen vain pannut merkille, kuinka hyvät lääkärit toimivat ja toisaalta etsinyt syitä, miksi potilaalle tulee joskus paha mieli.

Toisenkin sulan sain hattuuni: pyydettiin puhujaksi ensi vuoden Lääkäripäiville. Ei kai ne sinne nyt ihan ketä tahansa kutsu, vai kuinka?

Vimpelin Saarikentän laidalla lapsuuteni kesät viettäneestä tuntuu nyt hiukan pyhäinhäväistykseltä seurata jalkapallon EM-kisoja.  Toissa viikolla ajattelin, että pitää nyt kerran elämässään katsoa yksi ottelu. Valitsin Ruotsin Zlatanin takia.  Päätin seurata koko matsin Zlatania. Ja niinpä yllätyksekseni huomasin, että jalkapallo ei olekaan tyhjänpäiväistä hölköttelyä nurmella.  Siinä tarvitaan myös taitoa, älyä ja strategiaa. Zlatanista oli hyötyä minulle. Nyt yöpöydällä on kirja: Minä, Zlatan. Aion sen lukaista.  No, kyllä Vimpelin Veto edelleen on Zlatania rakkaampi.Vimpelin Vedosta on minulle myös hyötyä - on hienoa olla Vimpelistä kotoisin.

Kansainvälistä Pariisissa

Noutaessamme Ellaa päivähoidosta jouduimme lakkomielenosoituksen jalkoihin. Sadat punaliput liehuivat ja tuhannet marssijat lauloivat kansainvälistä soinnikkaasti.  Kuulosti komealta. Olisi oikeastaan pitänyt ottaa video.  Sen verran aneemiselta ainakin telkkarissa nämä suomalaisten vappumarssit näyttävät.  Ella istui tyynesti rattaissaan ja katseli tarkkaavaisena meininkiä kun minua jo vähän pelotti.  Lähinnä siksi, että jotkut marssijoista olisivat äitini alkomittarin mukaan "hyvältävaraa" juovuksissa.  Heittelivät myös savuavia paukkupommeja, jotka säikyttivät. Tarkoituksena kai on myös ärsyttää mellakkapoliiseja, että saisi dramaattisempaa tv-kuvaa.

Aamulla luimme Hesarin netissä ja illalla katsoimme uutiset.  Kylläpä Suomessa Pariisi oli uutisissa esillä.  Pariisilaiset itse eivät olleet moksiskaan.  Siellä aina joku lakkoilee, että sitä ei niin noteerata. Sateista kyllä oli ja olimme lähteneet kesävaatteissa matkaan. Seine ei vielä viime viikolla tulvinut.

Olen autuaan sivistymätön työväenliikkeen lauluhistoriasta, miksiköhän marssilaulu juurikin on Kansainvälinen?  Elämänmenosta onkin tullut niin kansainvälistä. Vanhempi tyttäreni saapui tänään Kiinaan luennoimaan konferenssissa. Nuoremmalta tyttäreltä sain Bhutanin ja Persepoliin (Iran) kautta terveiset vanhalta hyvältä asiakkaaltamme Oulusta, joka oli tunnistanut minut tyttereni haastattelusta Gloriassa. Niin haikeaa onkin muistella, miten kivaa oli tehdä Nokian kanssa töitä 1980-luvulla, kun oli hyvä tekemisen meininki kaikilla. Niin se sitten kaikki on sulanut kansainvälistymiseen - globalisaatioon.  Mahtoivatko kansainvälisen riimittelijät osata tätä kuvitella? 

Kuvassa Ella (äitinsä luvalla).  Kun Ella on syönyt pääruokansa, hän asettaa päättäväisesti lautasensa sivuun ja sanoo: Fromage.  Ja avaa tyytyväisenä Camembert-palansa kääreen. Mutta eikö olekin kauniit kuparinväriset kiharat?  Näin kansainväliset lapset oppivat maassa maan tavalle. Toisessa kuvvassa marssia.

Kirjoitin myös Sairaan hyvä potilas-blogiini  ajankohtaiset sairastelukuulumiset.

 
 

Parrisissa taas sairaana

Enpä olisi uskonut, että taa menee Pariisin matka sairastaessa. Nyt infektiokierrevuorossa hammas. En olisi ikinä uskonut, miten kipeä hammas voi olla. Kävin kyllä hammaslääkärissä. Ensin 6 päivää antibiootteja ja sitten hammaslääkäriin.  Antibiooteista ei ole mitään apua. Näin se menee ihana Pariisin matka. Kaatosateessa odotellaan iltaa, että päästäisiin lentokentälle ja sitten aamulla ensi töikseen suomalaiselle hammaslääkärille, joka ottaa röntgenkuvan ja näyttää siitä missä vika.
Paitsi että Ranskassa lääkäri oli halpa, 23 euroa. Mieluummin olisin maksanut ja saanut hampaan hoitoon.
Tämä Airbnb on tosi pittoreski paikka. Ikkunan alla käy hääpareja kuvauttamassa itseään. Sateen hellittäessä taidemaalari ottaa esiin telineensä.
Kyllä nämä kaikki koettelemukset kestää kun Eleonor räväyttää hymynsä ja valaisee sadepäivän ja niin unohtuu hetkeksi kaikki murheet.

 

Lapsenlasta saa rakastaa

Hesarin mielipidepalstalle joku nimimerkki valitti lastenlasten hoidon uuvuttavan. Se en ollut minä. Sääliksi käy sen perheen tulehtuneita ihmissuhteita. Kun ei pystytä puhumaan, pitää sala-ampua miniä tai vävy nimimerkin takaa.

Olemme nyt Potkulautamiehen kanssa Pariisissa lapsenlapsen hoidossa auttamassa. Emme toki koko päivää, vain muutaman tunnin päivässä. Tyttäreni sirottelee neutroneita. Olen hänestä niin ylpeä, ei ole paljon naisfyysikkoja, joilla on pätevyys professorin virkaan Ranskanmaalla. Hiukkaskiihdyttimen käyttövuoroa  ei ole helppo  sovittaa lapsenhoitoaikatauluun.

Minulla oli Vimpelissä Saarikentän laidalla Iida-mummi, jonka syli oli maailman turvallisin paikka. Jos pystyn murto-osankaan mummini emotionaalisesta perimästä välittämään tyttärentyttärelle, siitä riittää evästä elämän tuiskuihin.

Onkos minun elämälläni tällä hetkellä jotain tärkeämpää tekemistä? Juuri nyt minua tarvitaan. On hienoa olla vähän tarpeellinen, kun vielä pystyy. 

 

Äitienpäiväblues

Äitienpäivänä ensimmäinen tunne on kiitollisuus lapsista. Ei kai elämässäni ole mitään ihmeellisempää kuin jo aikuiset lapseni. Minusta tämä äitienpäivä menee jotenkin väärin päin.  Mitäpä meitä äitejä niin kiittelemään. Voi, miten ylpeä olenkaan tyttäristäni.  He ovat niin viisaita ja kilttejä, kaiken lisäksi vielä ahkeriakin. Onneksi ovat saaneet olla terveitä. 


Erikoista, että tarvitaan erityinen päivä äitien juhlimiseen.  Eikö sitten jokainen äiti ole lapsilleen juuri niin hyvä kuin on osannut. Kaikki eivät ole osanneet, kaikki eivät ole jaksaneet.  Voin olla kiitollinen siitä, että lapsillani on asiat hyvin - ihan minusta huolimatta. Olen kiitollinen myös omalle äidilleni, jota muistutan päivä päivältä enemmän. Olen kiitollinen myös puolisostani, viikon kuluttua tulee 40 vuotta päivästä, jolloin tapasimme.  Siitä pitäen olemme kulkeneet yhdessä.  Äitinä on niin helppo olla, kun on toinen siinä tukena.


Viime kuukausina olen saanut äitiyteen toisenlaisen tulokulman. Äitiys ei ei ole aina pelkkaa iloa ja juhlaa. Yhdistykseemme, Ultraharvinaiset ry:hyn on liittynyt monia äitejä.  Äitejä, joiden lapsilla on vaikea, ultraharvinainen sairaus.  Tänä äitienpäivänä ajattelen lämmöllä heitä.

Kolme iloista asiaa: jumppa, nappi ja kellon ranneke

1. Method Putkisto Pilates ja Jenni
 
Tänään Method Putkisto Pilates oli niin mukava, että ajattelin ensimmäistä kertaa session päättyessä, että joko nyt?  Yleensä jo ensimmäisen tunnin jälkeen odottelen, että loppuisiko jo. Se, että aika tuntui kuluvan nopsaan, johtui siitä, että kuntoni on pitkän sairastelukevään jälkeen selvästi kohentumassa. Siis jaksoin hyvin. Ei ole olemassa mitään muuta kuntoilun muotoa, jota tekisin vapaaehtoisesti kolme tuntia viikossa (2x1,5 tuntia). Se systemaattista, tehokasta. Jenni on paras ohjaaja/fysioterapeutti, mitä missään olen nähnyt.  Ja minä olen nähnyt niitä satoja.  Aikuisten aamupäiväryhmässä on vielä mukavan rento ilmapiiri. Vielä sekin, että Pilatesstudio Arabia
on ihan kulman takana. Kertaakaan en ole jättänyt menemättä laiskuttani. Joskus on terveys tehnyt tenän.
Ainoastaan tuo nimi Method Putkisto on aika tyhmä. Sen ymmärtää, kun tietää Marja Putkiston kehittäneen menetelmänsä Lontoossa.  Englantilaisesta se ei kuulosta niin hölmöltä.

2. Kellon nahkaranneke ja Aseman Kello
En tykkää metallisista kellon rannekkeista.  Olen etsinyt kauniita nahkarannekkeita kelloihini, mutta niitä ei löydä mistään.  Olen käynyt vaikka kuinka monessa kellokaupassa. Olen joutunut ostamaan niin rumia kellonhihnoja, että piti jättää kello pois käytöstä, kun en kehdannut pitää. Sitten googlettelin, joku sanoi, että Aseman kellossa on Hirschin rannekkeita.  Kyllä niitä olikin, kaikkia värejä, laatuja, oli käärmeennahkaa ja krokotiilinnahkaa.  (Lapsenlapsi muuten rakastaa kissoja ja krokotiileja).  Kauppias ihan pyytämättä oli tehnyt pari lisäreikää hihnaan kun huomasi, että ranteeni on aika siro. Samantien oli kiillottanut kellonkin. Ystävällistä palvelua, jäi hyvä mieli. Ilmaiseksi tuli vielä lisävinkki (katsoi sormuksiani): tiskikoneen yläritilällä kannattaa pestä.  Ja niinpä nyt säihkyy timantitkin.


3. Marks&Spencer neuloi napin 2 eurolla

Yleensä on vaikea löytää hyvin istuvaa jakkua.  Marks & Spenceriltä löytyi juuri sopiva pellavajakku, joka istui kuin valettu.  Vain nappi kiristi sen verran, että puolitoista senttiä piti siirtää.  No, ehkä olisin osannut neuloa napin.  Olisi kuitenkin  pitänyt hankkia oikeanväristä lankaa ja saada se näyttämään samalta kuin muutkin napit.  Niinpä kysyin, voidaanko nappi siirtää.  No, kyllä voitiin.  Maksoi 2 euroa. Luultavasti ei ole kovin kannattavaa bisnestä, mutta hyvä keino saada uskollisia asiakkaita.


Tällaisia mukavia asioita ajattelin tänään.  Luultavasti sinäkin keksit tälle muutaman hyvän asian. Onni on siitä mielenkiintoinen asia, että sitä voi vähän auttaa.  Esimerkiksi ajattelemalla mukavia asioita.

Kuvassa uusi hihna odottaa vaihtamista.

Iloruotsia ja kevätsiivousta

Jos maalaistytölle olisi 50 vuotta sitten joku sanonut, että eräät hänen elämässään ikinä kohdalle osuvista juhlista iloisimmat on 80-vuotispäiväjuhla - på svenska, maalaistyttö ei olisi uskonut.

Näin kuitenkin kävi. Päivänsankari oli Ankkalammikon ykkösvitjaa. Komea ura, sivistyssuku, juhlapaikkana perinteikäs klubiravintola.  Kunnianarvoisa vieraslista selvisi, kun etsimme pöytämme numeroa. Siis kertakaikkiaan fiiniä väkeä.

Onneksi oli hankittu DKNY-pikkumusta, olin omasta mielestäni ihan tyylikäs.  Nuukana ihmisenä olin sovittanut tukanleikkuun samalle päivälle.   Niinpä oli tukka hyvin ja kaikki hyvin.

Pöytiin oli monistettu snapsi-, viini- ja punssilaulut.  Ja kylläpä laulu raikui! Varsinkin kun 170 vieraan keski-ikä oli lähes 80 vuotta.  Snapsilasit täyttyivät helan gårin ja muiden juomalaulujen tahdissa.  Minulla kun on huono viinapää, riitti yksi lasi. Mutta monen muun lasi täytettiin monta kertaa.  Eivätkä nuo suomenruotsalaiset tule edes juovuksiin - kuulemma vuosikymmenten harjoituksen tulosta.

Koulussa aina tykkäsin kielistä, ruotsillahan silloin aloitettiin.  Tre små troll, de lekte med en boll...
Ja oli ihan mukavaa juhlia, kun ymmärsi iloiset maljapuheet ja tarvittaessa ihan pakottomasti vähän ruotsia puhuakin.

Onkin syytä olla tarkkana, ettei pakkosuomalaisuudessa keikahdeta ahdasmielisyyden puolelle.  Suomenruotsalaisilta voi oppia myös kivoja juttuja - muissakin lajeissa kuin juhlimisessa.

Oikeastaan piti kirjoittaa kevätsiivouksesta.  Olen hankkinut KonMari-kirjoista kakkososankin. Sukkalaatikot on siivottu. Myös vaatekomero on sisältä järjestyksessä. Oikeaoppisesti kaappiin jäi vain vaatteet, joita käytän. Nyt lattiat ja sängynpäälliset pursuavat nyssyköitä ja sekalaisia tavaroita.  Oikeaoppisesti en pannut niitä vaatekaappiin.  Mutta en ole keksinyt niille mitään muutakaan paikkaa.
Luurankoja ei kaapeista sentään löytynyt.

Kevät sentään on tuloillaan.