Kun palaa koto-Suomeen viikon matkalta Assisista on syvästi hämmentynyt. Mikä nyt on oikein tai väärin? Kotoisa, tylsä evankelis-luterilainen kansankirkkomme on taas kerran tukkanuottasilla. Onhan Päivi Räsänen koulutukseltaan lääkäri ja ilmeisen taitava sanankäyttäjä. Häntä voisi kuvailla nokkelaksi.
Fransiskus pyrki dialogiin. Nyt näyttää siltä, että tylsästä kansankirkosta on tulossa taistelutanner. Olen jo aiemmin verrannut Räsästä Sarah Paliniin. Viime eurovaaleissa kristillisdemokraatit saivat paikkansa vaaliliitosta persujen kanssa. Hakisiko Räsänen yhteisrintamaa Timo Soinin leiriin abortinvastaisuuden lipun alla? Tällä kertaa Soini tuskin leikkiin lähtee, vähäiset räsäsläiset kyllä osaisivat keskittää äänensä persuja paremmin.
Pelkäänpä, että Räsänen tekee politiikkaa. Lähetysjuhlilla äänestys meni 222-205. Ahdasmielisille riittää siis vain 10 %:n notkahdus toiseen suuntaan. Räsänen on saanut jo kannanotoillaan kirkon jäsenmäärän nopeaan vähenemiseen. Kyllähän minä ymmärrän, että Päivi Räsänen on vain yksi ministeri, joka on halunnut kirkkoasiat itselleen, että sixpack saattaisiin kokoon. Sisäministerin tehtävissä on kohtalaisesti pärjännyt. Mutta kirkkoasioissa on tehnyt pahaa jälkeä. Pahinta on, että Räsänen ei välttämättä ole vain teekutsuliikeherätyskristillinen tiukkapipotäti. Ehkä hän tietoisesti ajaa politiikkaa, jolla erotellaan hyvät akanoista. Hyviä jyviä olisivat Kansanlähetys ja herätyskristilliset.
Räsänen osaa mediajulkisuuden kirkkoa paremmin. Anteeksi vaan, ahkerat kirkkoihmiset valitsivat arkkipiispakseen lepsunoloisen ja vätysmäisen persoonan. Olkoonkin vaikka kuinka hyvä teologi ja kuulemma kunnostautunut hallintomies. Kansankirkon hiljainen enemmistö haluaa paimeneltaan vähän - anteeksi taas - arvaatte varmaan, mikä sana tähän tulisi, mutta itsesensuuri pelaa.
On ihan tykkänään päässyt unohtumaan, että kirkon tehtäviin kuuluu lähimmäisenrakkaus, suvaitsevaisuus, evankeliumi (joka kai alkukielellä tarkoittaa ilosanomaa). Viimeiset 40 vuotta on mennyt ensin naispappeudessa, sitten homoissa ja nyt räsäsissä. Nyt olisi jo aika muistuttaa kirkon perustehtävistä. Esimerkiksi se voisi nyt uskollaan kantaa niitäkin, joita Räsänen heittää ulos.
Kansanlähetys saa tehdä tosi ahkeraa lähetystyötä, jos aikoo saada saman väkimäärän kirkkoon takaisin. Koska olen viime päivinä pohtinyt hyviksiä ja pahiksia, on aika traagista, että on itsemurhapommittajista lähtien niin monenlaisia omasta mielestään hyviksiä, että sokeutuvat tekojensa seurauksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti