Olen siis tänään saanut elämäni parhaan hillasaaliin. Hillasta näköjään käytetään myös sanaa saalis, se kun on niin harvinen metsästettävä. Lähdin reippaasti Levin golf-kentällä pelaamaan ihan yksin, kun ei ollut ketään pelikaveria tiedossa. Yksinpelaamisessa on myös hyvät puolensa. Pelasin kahta palloa, tiiasin ulos sekä puuviitosella että rautaviitosella. Puulla ei juuri pidemmälle pääse, mutta rautaviitonen pysyy nätisti väylän keskellä. Greenit on loistokunnossa ja nyt niin nopeat, että birdiet jäivät saamatta. Vaikka oli birdiepullo bägissä. Niinpä tulin siihen lopputulokseen, että rautaviitonen saa riittää. Kerran sain santawedgellä back-spinniä. Siinä tietysti olisi kivaa pelikaveri, joka olisi ihaillut suoritusta. Muuten se nyt oli sellaista bogia ja tuplabogia, mutta näin vaivaisen on syytä olla tyytyväinen.
Kenttä on niin kaunis. Tunturipuro solisee paremmin kuin aikanaan Lapin Kullan mainoksessa. Muutama poro siellä viihtyy. Kahdeksannentoista väylän laidalla oli muutama kypsä hilla. Olivat muuten hyviä, söin parikymmentä. Se oli siis elämäni paras hillastus. En ole koskaan aiemmin hillassa käynyt. Ilmeisesti hillaa tänä vuonna tulee hyvin, on tuossa aiempina vuosina nähty pari marjaa, mutta nyt oli näin monta. Jäi vielä muutama supulla oleva seuraavillekin päiville.
Parinsadan metrin kotimatkalta poimin pari suloisen tanakkaa herkkutattia ja yhden voitatin. Niistä tulee oiva munakas. Pihassa on sen verran mustikkaa, että taidan tästä vielä kunnostautua poimimaan 2 desilitraa mustikoita. Niin, terveet ja hyväkuntoiset voisivat sanoa poimivansa 20 litraa. Mutta se on tätä vanhuuteen ja vaivaisuuteen oppimista, että osaa iloita elämän pienistä asioista.
Kittilän Ihmisten tanssiaiset on täyteen buukattu. Tulee siis ennätysyleisö. Golf-kisaankin on ilmoittautunut 15 joukkuetta, vielä 3 mahtuisi mukaan. Se on ehdottomasti hieno elämys, sillä kisapäivän illallisilla Levi Panoramassa näkee sitten hyväntekeväisyytensä tulokset: liki 300 onnellista ikäihmistä iloitsemassa yhdessäolosta. Edelleenkin minua ihmetyttää, että Kittilän Ihmisten mallia ei ole yritettykään ottaa käyttöön missään muualla. Jos kaikki ne ihmiset, jotka aina marisevat ja kirjoittavat lehtiin ja laativat kanteluja ynnä valituksia, suuntaisivat energiansa johonkin rakentavaan, ei meillä yksinäisiä vanhuksia olisi ollenkaan yhtä paljon.
Että tällaista nyt elämä pohjoisessa. Yhtään hyttystäkään ei ole tänään ollut seurana, vain poroja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti