keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Yöjamit, etä- ja lähirakkautta

En ollenkaan ymmärrä, mitenkä nuo byrokraatit onnistuvatkin tekemään mukavista asioista tylsiä. Jo sana terveysvalistus nostaa karvat pystyyn. Inkeri-äiti (kohta 91 v.) juuri sunnuntaina skypetettäessä sanoi, että lääkäri kehottaa häntä lenkkeilemään. Äiti sanoo, että jos on 90 vuotta pärjännyt lenkkeilemättä, ei nyt aio aloittaa. Jos ei tykkää lenkkeilystä, eiköhän tuossa iässä ole lupa tehdä mitä lystää. Luultavasti äiti silti pystyy luettelemaan keihäänheiton maailman kymmenen kärkitylosta senttien tarkkuudella, ihan lenkkeilemättä. Toisaalta hän voisi luetella myös 10 hyvin lenkkeilyttä ikätoveriaan makaamassa dementoituneena kroonikko-osastoilla.

Näin kesän uutistyhjiössä lehdissä ei ole muuta kuin terveysneuvoja, ensiksi piti päästä bikinikuntoon ja nyt sitten eroon kesäkiloista.
Nyt kuulemma pitää maksaa 120 euroa kuukaudessa palvelutalon ulkoilutuksesta. Mutta tarkemmin ajatellen, ei kai nyt ole niin, että kunnan pitäisi ulkoiluttaa? Jos kotona omatoimisesti asuva Inkeri-äiti ei halua aloittaa lenkkeilyä, pitäisikö se sitten aloittaa palvelutalossa? Kiinassa on säädetty laki, että lasten pitää huolehtia vanhemmistaan. Suomessahan sellaista ei voi ajatella. Kunnanhan tulee huolehtia. Seuraavaksi kaikkitietävät poliitikomme aloittavat hankeohjelman, jonka mukaan kuntien tulee rakastaa vanhuksiaan. Siitä varmaan tulee RaKas-hanke tai jotain yhtä viisasta. Ulkoilusta palvelutalo laskuttaa 10 euroa kerta. Mitenkä rakkaus hinnoteltaisiin? Rakkaus on siitä kätevää, että rakastaa voi etänäkin. Kunta voisi laskuttaa vanhukselta taas vähän lisää, kun kertoisi, että Iisalmessa on etärakastamiskeskus, jossa mummua tässä kuussa etärakastettu 8 tuntia. Se ei maksa mummulle kuin 2 euroa tuntia, sillä rakkaudesta saa tukkualennuksen, yksi ihminen voi rakastaa samanaikaisesti kuutta mummoa. Näin yksikkökustannukset laskevat.

Vanhusten ulkoilutustahan me Kittilän Ihmisissäkin tehdään. Tämänpäiäisessä Lapin Kansassa oli aivan huikea juttu "Aikuisten yöjamit". Toimittaja Tapani Ranta oli saanut vangittua sanoiksi ja kuvaan tunnelman. "Tätä voi kokea vain kerran elämässään. Kello on ohittanut puolen yön ja käy kolmea. Tunturin päällä olevan hotellin aula on täynnä ihmisiä. On soittajia hanuristi, viulisti, kutaristi ja mandoliinin soittaja. Laulajia on kertynyt soittajien ympärille kymmeniä. Meneillään on aikuisten yöjamit".

Eli tämä on parempaa vanhusten ulkoiluttamista. Eikä maksa heille eikä kunnalle mitään. Tehkää perässä.

Ylihuomenna on aika siirtyä vähitellen eteläisempään Suomeen ja toisiin asioihin. Tupakatta on mennyt jo kohta pari viikkoa. On välillä ottanut lujille. En ole vielä ihan varma, jatkanko näin. Olen päättänyt, että vain minä itse päätän. Jos joku tulee minua tähän terveysvalistamaan, saatan panna tupakaksi. Kannustus ja valistus on kaksi eri asiaa.

Ei kommentteja: