Kesää karkuun Kittilään

Eihän tässä näin pitänyt käydä. Samalla tavoin kuin talvi yllättää autoilijat joka syksy, yllättää kesä. Paitsi että viime kesänä ei kesä päässyt yllättämään, sillä kesää ei ollutkaan. 

Kuumuuden kestävyys on yksilöllinen laji.  Yritin kävellä rantapuistoon ja istua varjossa puun alla ja lukea iltapäivälehdet.  Timo Soini, Kreikka ja vakuudet, Martti Hetemäki, Jutta Urpilainen ja sama jankutus.  Olihan se uutta Hesarissa julkaista koko sivun mielipidekirjoitus.  Seuraavaksi Timo Soini voisi julkaista koko sivun ilmoituksen siitä, miten perussuomalaiset aikovat ratkaista terveydenhuollon henkilökuntapulaa. Tai terveyskeskusten jonot. Kreikan vakuudet ja maahanmuuton rajoittaminen siihenkin ratkaisuksi?

Kesässä on kyllä hyviä puolia.  Suomalaiset ovat puheliaampia jopa Helsingissä.  Talon pihalla, hississä, kaupassa, jopa puistossa vastaantulevat ihmiset juttelevat.  Oli tapana vitsailla englantilaisten puhuvan säästä.  Kyllä suomalaisetkin puhuvat - jos on kesähelle.


Viikonloppuna lähdemme Kittilään. Toivottavasti jaksaa taas vähän golfia pelailla. Kesällä onkin töitä edessä.  Kirjoittamisen sijaan on työlistalla kirjanpitoa.  Saa nähdä, miten onnistuu, vuosikymmenten tauon jälkeen.  Aion tehdä Kittilän Ihmisten kirjanpidon. Eiköhän se onnistu, eipä niinkään etten kirjanpitoa osaisi, rasittavinta on opetella kirjanpito-ohjelman käyttö. Ikääntyvien työssäjaksamisasioissa ei ole tarpeeksi huomattu sitä, että tietokoneohjelmien opetteleminen on yleensä vaikein juttu.  Työt kyllä osataan, kun opitaan ohjelma.


Nykyisin katson muuten television säätiedotuksia tarkkaan.  Mikä on Kittilän sää?  Päivälämpötilat eivät niin kiinnosta, mutta tarkkaan katson yölämpötilaa.  Ettei vaan tule hallaa.  Hilla on kukassa. Enhän minä itse hillassa käy, mutta viime vuosina olen oppinut, miten tärkeä hilla on Kittilän ikäihmisille.  Toivotaan, ettei tule Kittilään rankkasateita, kovaa tuulta tai hallaa.
 

Kannattaa käydä lukemassa Potilaan Lääkärilehdestä  www.potilaanlaakarilehti.fi Potilaan Ääni -kirjoitukseni.  Siitä on aika hyvin tykätty ja jopa kommentoitu.   Jatkan joskus samasta aiheesta.

Sairaan hyvä potilas turhautuu netissä

Joskus syksyllä tuli sääreen rupi, irtosi, tilalle kasvoi taas uusi.  Ihan pieni, ehkä 3x3 mm. Sitten tuli reiteen vähän isompi, sama juttu. Kari niitä katseli saunassa ja käski mennä lääkäriin, ettei ole syöpää.  En minä sitä nyt syöväksi ajatellut, mutta kun niitä yli puoli vuotta oli katsellut, tuumasin että voihan tuon selvittää.

En kehdannut terveyskeskukseen soittaakaan.  Onhan niillä muutakin tekemistä kuin pikkunäppylöiden näyttäjiä kuunnella. Niinpä googlettelin ihotautilääkäreitä, Terveystalo ja Mehiläinen ovat toistaiseksi boikotissa veroparatiisikytkennöissä, niinpä jäljelle jäi Diacor www.diacor.fi ja Aava www,aava.fi. Samalla päivälle löytyi Aavasta aika. Diacorissa olin aiemmin käynytkin, mutta en kehdannut mitättömien näppyjen kanssa professoria vaivata. Niinpä kävin lääkärissä, hän näppyjä vilkaisi ja sanoi, että otetaan koepala. Niinpä otettiin. Kela-korvausten jälkeen 273 €.  Tikin poisto kuului hintaan. Lääkäri soitti kolmen viikon päästä ja kertoi, että ei ole syöpää, vaan psoriaasityyppisiä muutoksia. Sain sentään kysyttyä, miten niitä hoidetaan. Lääkäri lupasi lähettää reseptin voiteesta, ”jota voi käyttää pari viikkoa.”

Hain kortisonivoiteen, rasvailin kiltisti enemmänkin kuin sallitut kaksi viikkoa, ruvet eivät hävinneet minnekään, yksi uusi ja vähän isompi ilmestyi polven tietämille.  Sitten olin Vallilan terveyskeskuksessa omalääkärillä ihan tavallisissa verenpaine- ja astma-asioissa.  Ohimennen sanoin, että on tuollainen psorintapainenkin tullut. Niinpä sitten näytin ruvet ja lääkäri sanoi, että niistä otetaan koesiivu, joka värjätään laboratoriossa.  Kun tulokset ovat tulleet, aletaan hoitamaan.  Ja kuulemma on uusi tehokkaampia lääkkeitä, jotka kyllä ovat kalliita, mutta niitä ei noin pienelle alueella paljon mene.

Näin siis julkinen terveydenhuolto taas voitti 1-0.  273 euroa Aavaan meni siis ketuille. Olisivat edes voineet lähettää sen patologin lausunnon. Yksityislääkärillä ei ollut aikomustakaan ryhtyä psoria hoitamaan, voiteenkin sain pyytämällä. Eipä siis ihme, että hänellä oli vastaanottoaikoja vapaana samalle päivälle.  Luultavasti kukaan muukaan ei mene toista kertaa. Ensi viikolla sitten omalääkäri ottaa uudet näytteet ja sen jälkeen aletaan hoitaa. 

Meninpä sitten googlettamaan, sairaan hyvänä potilaana ajattelin, että yritän itsekin parhaani mukaan hidastaa taudin leviämistä.  Sehän on tavallinen tauti, Suomessa on toistasataa myötäkärsijää. Kävin Terveyskirjaston www.terveyskirjasto.fi Käypä Hoito-sivuilla. Taudin aiheuttajakin selvisi, vuosi sitten sairastamani korvatulehdus- ja angiinakierteet todennäköisesti laukaisivat läntteilyn. Yritin etsiä sopivaa shampoota vähentämään päänahan kutinaa, olisin halunnut tietää, millä rasvataan ja miten.  Etenkin onko keinoja hidastaa leviämistä.

Ensimmäisenä tuli vastaan Psori on ihon Alla www.ihonalla.fi, joka on lääketehdas Jensenin ihan hyvin laadittu sivu, aika vaikeaa oli löytää sivun ylläpitäjää. Taustalla on lääketehdas Jensen-Cilag.. Psoriwiki, sivusto löytyy, sen on tarkoitettu Nupsoille, eli nuorille psoriaatikoille.  Sitä ylläpitää Leo Pharma.  Myös Iholiiton www.iholiitto.fisivuilla on tietoa, aika niukasti. Lääketehtaiden sivuilla on lääkärin vastauksia potilaskysymyksiin. Omaa tuotetta markkinoidaan aika diskreetisti.  Neuvotaan kysymään lääkäriltä, tosin kysymyksen teossa johdatellaan taitavasti.

On Iholiitto, on Psoriasisliitto www.psoriasisliitto.fi…  Kaikille ihotautien alalajeille on liitto. Lääkefirmat ovat maksaneet itsensä googletusten kärkeen. Lääkefirmojen sivuilla on myös lääkäripalstoja, Iholiitolla ei. Psoriwikissä bloggaa psoria sairastava lääkäri, harvakseltaan mutta ihan mukavasti. Nuutuneita keskustelupalstojakin on, vastaamattomia kysymyksiä vuosien takaa.

En löytänyt netistä tolkullisia vastauksia kysymyksiini.  Erityisesti ketuttaa se, ettei missään saa käyttökelpoisia ja selkeitä itsehoito-ohjeita.  Kyllä aurinkoa. Laitetaanko aurinkovoidetta, millä kertoimella. Hiuspohjan psoriin on shampoita, minkä merkkisiä ne ovat.  Kävin apteekissa, siellä oli ranskalaista kalliitta Ducray-shampoita, mutta farmaseutti ei tiennyt, mikä niistä olisi sopivaa.

Jos noita liittoja ja läääkefirmoja on niin paljon, eivätkö voisi tehdä yhdet kunnolliset sivut. Ja Käypä Hoito-suosituksetkin voisivat antaa suosituksia siitä, mitä potilaat voivat ihan itse tehdä.

Tänään olin auringossa. MS ja aurinko on fantastinen yhdistelmä.  Raahustin kotiin jalat spagettina. Kivaa.  Aika turhauttaavaa oli nettisurffaus, monta tuntia meni enkä tullut hullua hurskaammaksi.

Olenkohan sekakäyttäjä?

Vierastan ääriliikkeitä, ihan tasavahvasti ärsyttää amerikkalainen teekutsukristillisyys kuin fundamentalistimuslimit. Amerikan kristityt ampuvat aborttiklinikoiden lääkäreitä ja toisaalla maailmassa talibaanit heittävät happoa koulutyttöjen päälle. Kummatkin uskovat olevansa hyvällä asialla.

Terveydenhuollon liepeillä syntyy ja joskus kuoleekin monia ääriuskomuksia.  Suomessa lähinnä Antti Heikkilä synnytti karppaususkonlahkon, jolla on paljon uskollisia seuraajia. Hämmentävintä Antti Heikkilän uskonnossa on se, että Heikkilä on lääkäri. Todennäköisesti Heikkilä kirjoittaa ja markkinoi itseään taitavasti, kyllähän lääkäreillä uskomuksia piisaa.  Muut eivät vaan pääse yhtä hyvin julkisuuteen.  Voi tietysti olla kyse lavakarismasta. Se kun on lääkärin hommassa merkityksellisempää kuin kuviteltaisiin.

Lääkärin lavakarisma on eräs niistä asioista, joista ei voi tehdä Käypä Hoito-suositukseen johtavaa kaksoissokkotutkimusta. En ole nähnyt tutkittavan, miksi jonkun lääkärin potilaat paranevat paremmin ja ovat tyytyväisempiä kuin jonkun toisen. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää.  Sitten on asia erikseen siinä, että lehtiin ei riitä hyviä otsikoita, kun joku ihan tylsästi paranee tavallisen terveyskeskuslääkärin antamalla Käypä Hoito-suosituksen mukaisella hoidolla.

Heikkilää ei siis voi moittia puoskariksi, koska hän on lääkäri. Lääkärit puolestaan varoittelevat potilaita puoskareista. Puoskari on siis joku, joka ihan laillistamatta hoitaa ihmisiä. Lääkärit tuntuvat ajattelevan, että puoskareihin turvautuu vain väestön vähiten valistunut (jota voisi vähän rumemminkin kutsua) osa. Minulla on viime päivinä allakka kirjavana tasapuolisesti puoskari-lääkäritapaamisia. Ne eivät ollenkaan sulje toisiaan pois. Käyn OMT-fysioterapeutilla manipuloitavissa (käsin tehtyä hoitoa sanotaan myös manipulaatioksi). Lonkkani on kipeä, sama vanha vaiva. Käynnin tekee puoskaroinniksi se, että menen sinne ihan itse, ilman lääkärin lähetettä.  En viitsi maksaa satasta lääkärille, joka pahimmassa tapauksessa ottaisi taas uusia magneettikuvia, mikä maksaisi monta sataa. Tämä OMT on menestyksekkäästi hoitanut lonkan muutaman kerran aiemminkin. Pahimmassa tapauksessa joku fiksu lääkäri ehdottaisi leikkausta ja joku vähemmän valistunut saattaisi leikkaukseen oitis mennäkin.

Käyn myös hierottavana. Ihan omalla rahalla. Viimeksi olin aromaterapiassa luomuhoitolassa. Tänne Arabianrantaan oli ilmaantunut uusi yrittäjä, Luomuhoitola Harmony. Rentouduin niin menestyksekkäästi, että unen ja valveen rajamailla tunsin levitoivani.  Minulle riittää näyttöön perustuvaksi hoidoksi se, että olen itse laadun ja sopivuuden omissa nahoissani kokenut.

Toisaalta Helsingin yliopistollisessa sairaalassa monia vaivoja hoitaa ihan ehdottomasti maan ykkösvitjan lääkärit, ammattitaidolla ja erinomaisen pätevästi ja oikeaoppisesti. Kyllä minä heitä tottelen parhaani mukaan ja otan lääkkeet niin kuin on määrätty.  Mutta saan minä silti lievittää vaivojani niin kuin parhaaksi näen. Jos levitoin relaksoituneena autuaallisessa nirvanassa manipulaation jälkeen, so what?  Olisihan minulla kaapissa Käypä Hoito-suosituksen mukaisia lihasrelaksantteja, joilla saisin pöntön sekaisin.  Mutta pitäydyn nyt yhdistelemään puoskarointia ja oikeaoppisesta lääketiedettä – ja olen tyytyväinen hoitojen sekakäyttäjä.  

Tiputusta ja tiimalasia

Minullakin on nyt immunoglobuliinitipan jälkeen kunto hieman parempi, mutta kilpailuun ei vielä ole asiaa. Kaikki meni siis hyvin, parin viikon kuluessa näkee, mikä on lopputulos. Hyvältä näyttää. Kiitos kysymästä.

Päiväsairaala on hieno keksintö ja hyvin meni tipan laitot. Melkein kaikki oli hienoa ja nykyaikaista.  Paitsi hoitajien tietokoneet. Vaikka potilastietoihin oli vähän kirjattavaa, lääkkeen nimi, verenpaine ja lämpö aloitettaessa ja lopetettaessa, tiputusnopeus.  Tapahtumia siis on sangen niukasti.  Mutta hoitaja istui valtaosan ajasta päätteellä.  Pikku luukkuja auki, klik, tiimalasin tuijotusta, luukku kiinni, toinen esiin.  Olen nähnyt ennenkin samantyyppisiä ohjelmia: 1990-luvun alussa. Hoitaja oli koneen kanssa ihan näpäärä, ei siitä ollut kysymys. Kertakaikkiaan en voi käsittää. Ongelma on tunnistettu niin kauan kuin olen terveyspolliitikkaa Suomsssa seurannut (vuosituhannen vaihteesta).  Hankkeita ja projekteja on käynnistetty ja kuopattu, mitään ei ole saatu aikaan.  Turhanaikaisemmistakin asioista haetaan syyllisiä, miksei tästä?

Terveydenhuollossa sanotaan aina, tarvitaan lisää auttavia käsiä.  Ei pidä paikkaansa, auttavat kädet lepäävät hävyttömän suuren osan työajasta näppäimistöllä odottaen luukkuen aukeamista tiimalasin kuva silmissä.

Päivän SoTe

Päivän SoTe-typeryyskilpailussa kärkeen pääsi kehittämispäällikkö Maritta Korhonen THL:stä.  Tämän aamun Helsingin Sanomien artikkelissa Kohonen pelkää, että päästessään käsiksi omiin potilastietoihinsa ihmiset innostuvat tekemään omia diagnoosejaan. ”Potilastietojen yhteyteen pyritään saamaan linkkejä asiallisiin tietolähteisiin.  Näin potilaat eivät turvaudu niin helposti Suomi 24-diagnoonseihin, jotka ovat osoittautuneet jopa vaarallisiksi.”

Tiedonvälityksellisesti on mielenkiintoista, että HS:n paperilehdessä otsikkona on ”Tiedot lääkkeistä arkistoon” kun verkkolehden sama artikkeli on otsikoitu , minkähän vuoksi?

Potilaat saavat piilottaa tietojaan lääkäreiltä uudessa arkistossa

Omat potilastietoni eivät ole Suomi24-tietoa. Jos potilas ymmärtää paremmin omaa sairauttaan ja sen kulkua ja ylipäänsä tietää enemmän sairaudestaan, hän osaa paremmin hoitaa itseään. Parempi perehtyneisyys omiin tietoihin lisää elämänhallintaa ja potilaasta tulee subjekti eikä joku idioottirääpäle, jollaisena Korhonen tuntuu potilaita pitävän.  Siksi THL:n terveystäti haluaakin suojella potilaita itseään koskevalta tiedolta.  Onneksi minun kohdalleni ei ole koskaan osunut tuollaista holhoojatätiä lääkärinä. THL:n onkin nopeasti syytä korjata asenteitaan. Luottamuksellinen hoitosuhde ei kestä noin ylimielistä ja vähättelevää ajattelua. THL:n pitäisi kuitenkin pystyä näyttämään esimerkkiä potilaan kannustamisessa huolehtimaan itsestään ja terveydestään. 

En osaa kuvitella tilannetta, jossa potilas tekisi virhediagnoosin omista potilastiedoistaan. Voi olla yhtä hyvin mahdollista, että potilas voi auttaa lääkäriä diagnoosin löytämiseen, jos hän osaa kertoa oleellisia asioita itsestään ja sairaushistoriastaan.  Jotenkin tässä SoTe-sirkuksessa tuntuu siltä, että potilaan ja lääkärin lisäksi maahamme on tullut joku kolmas terveydenhuollosta päättävä byrokraattitaho, joka on pahasti vieraantunut oikeasta elämästä.

Olen viime aikoina seurannut terveyspolitiikan sirkusta niin lehdissä kuin omassa elämässäni. Toistaiseksi bloggaan näistä asioista ja kerron painavan potilasmielipiteen joka asiaan.