perjantai 31. toukokuuta 2013

Olenkohan sekakäyttäjä?



Vierastan ääriliikkeitä, ihan tasavahvasti ärsyttää amerikkalainen teekutsukristillisyys kuin fundamentalistimuslimit. Amerikan kristityt ampuvat aborttiklinikoiden lääkäreitä ja toisaalla maailmassa talibaanit heittävät happoa koulutyttöjen päälle. Kummatkin uskovat olevansa hyvällä asialla.
Terveydenhuollon liepeillä syntyy ja joskus kuoleekin monia ääriuskomuksia.  Suomessa lähinnä Antti Heikkilä synnytti karppaususkonlahkon, jolla on paljon uskollisia seuraajia. Hämmentävintä Antti Heikkilän uskonnossa on se, että Heikkilä on lääkäri. Todennäköisesti Heikkilä kirjoittaa ja markkinoi itseään taitavasti, kyllähän lääkäreillä uskomuksia piisaa.  Muut eivät vaan pääse yhtä hyvin julkisuuteen.  Voi tietysti olla kyse lavakarismasta. Se kun on lääkärin hommassa merkityksellisempää kuin kuviteltaisiin.
Lääkärin lavakarisma on eräs niistä asioista, joista ei voi tehdä Käypä Hoito-suositukseen johtavaa kaksoissokkotutkimusta. En ole nähnyt tutkittavan, miksi jonkun lääkärin potilaat paranevat paremmin ja ovat tyytyväisempiä kuin jonkun toisen. Olisi kyllä kiinnostavaa tietää.  Sitten on asia erikseen siinä, että lehtiin ei riitä hyviä otsikoita, kun joku ihan tylsästi paranee tavallisen terveyskeskuslääkärin antamalla Käypä Hoito-suosituksen mukaisella hoidolla.
Heikkilää ei siis voi moittia puoskariksi, koska hän on lääkäri. Lääkärit puolestaan varoittelevat potilaita puoskareista. Puoskari on siis joku, joka ihan laillistamatta hoitaa ihmisiä. Lääkärit tuntuvat ajattelevan, että puoskareihin turvautuu vain väestön vähiten valistunut (jota voisi vähän rumemminkin kutsua) osa. Minulla on viime päivinä allakka kirjavana tasapuolisesti puoskari-lääkäritapaamisia. Ne eivät ollenkaan sulje toisiaan pois. Käyn OMT-fysioterapeutilla manipuloitavissa (käsin tehtyä hoitoa sanotaan myös manipulaatioksi). Lonkkani on kipeä, sama vanha vaiva. Käynnin tekee puoskaroinniksi se, että menen sinne ihan itse, ilman lääkärin lähetettä.  En viitsi maksaa satasta lääkärille, joka pahimmassa tapauksessa ottaisi taas uusia magneettikuvia, mikä maksaisi monta sataa. Tämä OMT on menestyksekkäästi hoitanut lonkan muutaman kerran aiemminkin. Pahimmassa tapauksessa joku fiksu lääkäri ehdottaisi leikkausta ja joku vähemmän valistunut saattaisi leikkaukseen oitis mennäkin.
Käyn myös hierottavana. Ihan omalla rahalla. Viimeksi olin aromaterapiassa luomuhoitolassa. Tänne Arabianrantaan oli ilmaantunut uusi yrittäjä, Luomuhoitola Harmony. Rentouduin niin menestyksekkäästi, että unen ja valveen rajamailla tunsin levitoivani.  Minulle riittää näyttöön perustuvaksi hoidoksi se, että olen itse laadun ja sopivuuden omissa nahoissani kokenut.
Toisaalta Helsingin yliopistollisessa sairaalassa monia vaivoja hoitaa ihan ehdottomasti maan ykkösvitjan lääkärit, ammattitaidolla ja erinomaisen pätevästi ja oikeaoppisesti. Kyllä minä heitä tottelen parhaani mukaan ja otan lääkkeet niin kuin on määrätty.  Mutta saan minä silti lievittää vaivojani niin kuin parhaaksi näen. Jos levitoin relaksoituneena autuaallisessa nirvanassa manipulaation jälkeen, so what?  Olisihan minulla kaapissa Käypä Hoito-suosituksen mukaisia lihasrelaksantteja, joilla saisin pöntön sekaisin.  Mutta pitäydyn nyt yhdistelemään puoskarointia ja oikeaoppisesta lääketiedettä – ja olen tyytyväinen hoitojen sekakäyttäjä.  

Ei kommentteja: