37 vuotta on pitkä aika

Eilen tuli 37 vuotta täyteen ensitapaamisesta. Kohdallani se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja siitä pitäen on oltu yhdessä. Minusta on mukavampi juhlia tapaamispäivää. Hääpäivänhän voi itse valita kalenterista. On kai tämä pitkä aika ja on ollut ylä- ja alamäkeä, enimmäkseen kai myötämäkeä. Samalla huomaa, miten arvaamatonta elämä on. Entäpä jos olisimme kävelleet töistä kotiin viisi minuuttia myöhemmin tai aikaisemmin, Kari ei olisi tullut vastaan. Ehkä joillain ihmisillä on järkiavioliitto. Suunnitellaan puolison hakua, kun sopiva kohde löytyy, sinnikkäästi piiritetään, kositaan ja perustetaan perhe. Mikä ettei. Minusta on kuitenkin mukava juhlia vuosittain merkkipäivää. Tässä on hyvä kiitollisena filosofoida maailman menoa. Paras lahja elämältä on rakkaat ja viisaat lapseni. Aika pieneksihän itsensä tuntee, ehkä on joitain suurmiehiä ja -naisia, jotka määräävät itse elämänsä käännekohdat - vai määräävätkö sittenkään? Ehkä kuitenkin on kyse siitä, kuka tulee oikealla hetkellä kohdalle?