Tekoälyä ja tillilihaa

Teinpä taas pitkästä aikaa tillilihaa. Se on hyvä pelote ikäiselleni helsinkiläisväestölle. En tiedä, mitä heille on aikanaan koulussa syötetty, mutta tillilihaa inhotaan laajasti. Olen joskus illallisvieraat säikäyttänyt tarjoamalla tillilihaa ja he ovat säikähtäneet kovasti huomatessaan, että se voi hyvin tehtynä olla mahdottoman hyvää. Kuulemma kestää jonkun aikaa maistelua ennen kuin pääsee yli huonoista muistoista ja pääsee käsiin uusiin maistoihin. Olen aloittamassa uutta lääkekokeilua. On siis lääkärin määräämiä lääkkeitä, joita on pakko ottaa. On sitten toisenlaisia "oirelääkkeitä", joista potilas voi itse päättää, onko saatu hyöty isompi kuin haittavaikutukset. Minullahan mättää muisti ja keskittyminen. Olen hiukan kuin ADHD. Sen kanssa kyllä pärjää, jos ei tarvitse käyttää päätään. Minä kun vaan tykkään käyttää päätäni ja ajattelen testata, voisiko keskittymistä parantaa keinotekoisesti. Tarkoitus ei ole pysyvästi doupata itseäni. Kokeilen kuitenkin, voisiko kemikaaleilla saada päähänsä lisätehoja joskus tarpeen vaatiessa. Myös eläkeläisen elämässä voi olla hetkiä, ettei voi sanoa: "Juuri nyt en jaksa". Mikä kyllä yleensä toimii hyvin. Hain lääkkeen apteekista. Huumereseptiä se tietty vaati. Minä en vongannut, lääkäri ehdotti. Voihan sen ottaa komplimenttina, että hän luottaa harkintakykyyni. Lääkepakkauksessa oli tietysti pakkausseloste. Yleensä en niitä lue, mutta tämä oli niin pitkä, valehtelematta metrin pituinen, joten uteliaisuus voitti. Olihan niitä sivuvaituksia, sydäninfarktista alkaen. No joo, hyvin harvinaista tosin. Tätä lääkettä käytetään enimmäkseen lapsilla. Mitähän äitinä ajattelisin, jos omalle lapselleni olisi lääke tarpeen? Ystävälääkäri kertoi kirjoittaneensa potilaan vaivaan lääkettä, jonka sivuvaikutuksiin kuuluu painon nousu. Neuvoin lääkäriä sanomaan potilaalle, että käy lääkkeen aloittaessaan puntarissa ja toisen kerran kuukauden kuluttua. Sitten voi tehdä analyysiä, kumpi on pahempi, vaivat vai painon kehitys. Tietysti sydänifarktin jälkeen on paha funtsia, miten meni. Tai sitten, voihan se infarkti tulla muutenkin. Luultavasti ensi viikolla kokeilen lääkettä. Ja vähemmän nettiviisaille voin kertoa, että klikkaamalla kahdesti tuota kommentti kohtaa voi lähettää palautetta ja kommentteja. Ja jos on oikein nettiviisas, ottaisin mielelläni neuvoja siitä, millä tämän perhanan blogspotin saa huolimaan kappalejaot.