Ei tarvitse olla astrofyysikko, että osaisi laskea, kuinka huonosti Suomen tällä menolla käy. Ilmeisesti terveydenhuolto ja potilaat Suomessa elävät tällä hetkellä kultakauttaan, rahaa oli, rahaa oli liikaakin, joten lääkärit ja hoitajat karkasivat yksityissektorille, julkisessa terveydenhuollossa pulaa oli vain henkilöstöstä. Kyllä routa pian porsaan kotiin ajaa.
Boston Consulting Group ennusti 40 000 teollisen työpaikan vähenemistä lähivuosina. Ja 40 000 työllistä elättää palveluammateissa ja etenkin julkisella sektorilla niin monta kymmentätuhatta ihmistä lisää, että työterveyspalveluille ei enää ole yhtä paljon kysyntää. Se ratkaisee lääkäri- ja hoitajapulan ennen pitkää. Suuri kysymys onkin, kauanko vielä on varaa täyttää vakansseja?
Eilen Ylen Radio Puheessa keskusteltiin rintasyöpägeenistä. Asiantuntijalääkäri arvioi Suomessa olevan noin 600 rintasyövälle tai munasarjasyövälle altistavan PCRA-1 tai PCRA-2 geenin kantajaa. Nyt hoitokäytäntö on sellainen, että geenitesti tehdään ja potilas (milloin geenivirhe muuttaa ihmisen potilaaksi?) saa perinnöllisyysneuvontaa. Jos potilas haluaa, häneltä voidaan poistaa molemmat rinnat ja tilalle tehdää omasta rasvakudoksesta uudet. Se on varmaankin hyvä asia. Jäin miettimään, että missä kulkee raja, mitä kaikkia osia ihmisestä voidaan poistaa sairauden varalta etukäteen?
Eniten kummastutti syöpäjärjestöjen edustajan kommentti, että geeninkantajille ei ole olemassa mitään tukiryhmää. Kuulemma järjestöllä ei ole rahaa. Mikä se on, ettei joku tarmokas geeniviallinen pane pystyy Facebook-ryhmää? Miksi kaikki vertais- ja potilastoiminta pitää tehdä virkamiestyönä?
Nyt siis palaamme patient engagent-aatteeseen. Psoriasis panee väkisinkin ajattelemaan asiaa. Ymmärtääkseni se on sitkeä, useimmiten lievä, mutta joskus hyvin hankalakin tauti. Oleellista siinä on, että potilas jaksaa päivästä ja vuodesta toiseen rasvata ja hoitaa itseään. Lääkäri tekee diagnoosin ja kirjoittaa reseptilääkkeet, mutta käytännössä hoito jää potilaalle. Juttelin asiasta iltaa istuessa kaverilääkärin kanssa. Hänkin toki tietää lääkityksen ja osaa diagnostiikan, mutta ei hän tiedä, pannaako aurinkosuojaa, kun psorille aurinkoa annetaan. Ei hänkään tiedä, miten ja milloin päänahkaan parhaiten saadaan kortisoniliuos levitettyä. Ei hänkään tiedä, mitä pitäisi tehdä korvakäytäväpsorin kanssa kun on kuulolaite. Ja tarkemmin ajatellen, ei ollut ihotautilääkäristäkään mitään iloa, diagoosi tuli. Kun kysyin, miten hoidetaan, lääkäri kirjoitti Bemetson-reseptin ja sanoi: "Voit kokeilla pari viikkoa tota". Se erikoislääkärin hoitotaidosta ja potilaan sitouttamisesta hoitoon.
Lääkärit yleensä vähättelevät hoitotiedettä. Jos googlettaa hoitotieteen tohtoriväitösten aiheita, ovathan ne kevyenpuoleisia. Ja näin fyysikan tohtorin äidistä ei vaikuta oikealta tieteeltä ollenkaan. Olen tullut vähän toisiin ajatuksiin. Lääkärille riittää Käypä Hoito-suositus. Potilaalle pitää olla käytännössä tutkitut omahoitomenetelmät saatavilla Käypä Kotihoito-suosituksina. Olkoon sitten käyttökelpoisesta tutkimuksesta tohtorinhattu palkintona. Ei se ole keneltäkään pois.
Sosiaali- ja terveystoimi vie puolet valtion budjetista. Paula Risikko ehdotti vastikkeellisuutta sosiaalitukiin. Terveydenhuoltokuluista ei ole vielä kukaan uskaltanut sanoa mitään. Mutta tulee sielläkin katto vastaan vähintään siinä vaiheessa, kun IMF tulee valtion kassaa vahtimaan. Sen takia tässä taloustilanteessa - kun rahaa vielä on - pitää olla kekseliäs löytämään tehostamis- ja säästökeinoja. Potilaat on otettava kunnolla mukaan hoitoonsa. Lääkärit eivät ehdi kaikkia kädestä pitäen neuvomaan, eivätkä edes välttämättä osaa. Hoitajilla, olivatpa sitten väitelleitä tai käytännössä kokeneita, ja etenkin potilasjärjestöillä on tässä tärkeä rooli.
Laitoin joku aika sitten kuvan pihan rikkaruohoista. Nyt rikkaruohot on poistettu hyvällä bhutanilaisementelmällä. Laitoin alaoveen lapun: Rikkaruohotalkoot maanantaina kello 18.
Talossa asuu toistasataa ihmisissä. Talkoisiin tuli neljä, viides kävi sanomassa, että juuri nyt ei pääse mutta tulee mielellään seuraavalla kerralla. Talkooväen ikäjakauma oli 62-75. Vajaassa tunnissa keräsimme suuren jätesäkin vesiheinää, voikukkia juurineen, kanankaalia ja muuta sen sellaista. Lisäksi tietysti toiseen säkkiin koiranpaskaa. Luulenpa, että talkoista jäikin kotiin paskaväki.
Niinhän se aina. Yhtökokouksessa ensi vuonna joku voi sitten ottaa esille huonon pihanhoidon. Mitäpä itse tekemään, kun huoltoyhtiölle kuuluu hommat. Me neljä teimme hommia kolme varttia, hyvää keskivartalojumppaa, mukavaa seurustelua kauniina kesäiltana ja palkkioksi hyvä mieli.
#potilas #risikko #terveydenhuolto #budjetti #lääkäri #hoitaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti