Minähän en edes aio tulla miksikään superbloggariksi, joka kirjoittaa muodista, politiikasta tai trendeistä. Minä kirjoitan ihan arkisesta vanhenemisesta. Bloggaaminen voidaan jakaa oikeastaan kolmeen lajiin.
Ensinnäkin pidän kirjaa ihan tavallisista asioista. Vähän kuin päiväkirjaa. Koska en jaksa pitää tarpeeksi paljon yhteyttä ystäviini, he voivat halutessaan katsoa blogista kuuluu elämääni.
Toiseksi kirjoittelen vähän terveyteen ja muistiin liittyviä asioita. Näille jutuille on seuraajia uskollisilla kirjojeni lukijoilla. Muisti-lehden kolumneistakin tykätään kovasti ja niinpä sitä kautta on tullut lukijakuntaa.
Kolmas, pieni, mutta sitä tärkeämpi lukijakunta on Kittilän Ihmisissä. Se on rakas hieno yhdistys, ja blogista he voivat katsoa, mitä me puuhailemme. Tietysti voisin pitää kolmea eri blogia, mutta mitäpä suotta.
Kittilän Ihmisten suuret ikäihmisten kesätanssiaiset ovat kohta ovella heinäkuun viimeisenä lauantaina Panorama-hotellissa. Ikäihmiset saapuvat jo puolelta päivin ehtiäkseen lounaalle. Tänä vuonna varmaan jo kaikki tietävät, että hotelliin et tarivtse ottaa omia lakanoita mukaan. Iltapäivällä on Levi Summitin suuressa salissa ohjelmaa. Viime vuonna oli aiheena turvallisuus. Puhujana oli niin psykiatri kuin poliisikomisario. Poliisi siis puhui tunteesta ja erityisesti turvallisuudentunteesta.
Tänä vuonna aiheena on lappilaisten evakkoaika. Kyllähän me siellä etelässä koulussa sen verran opittiin, että Lapin sodassa saksalaiset ajettiin pois ja mennessään he polttivat rakennuksia niin paljon kuin ehtivät. Ja paljon ehtivät. Ei ollut puhetta, mitä paikallisille ihmisille tapahtui. He olivat evakossa Ruotsissa. Satojen kilometrien matka karjan kanssa huonoilla tai olemattomilla teillä oli rankka juttu. Enkä ollenkaan vähättele Karjalan evakkoja, heidän kotiseutunsa jäi rajan taakse. Mutta lappilaiset palasivat kotiseuduilleen, talot olivat palaneet ja aloitettiin elämä alusta. Aikanaan siitä ei oikein saatu puhua. Nyt voidaan. Olen huomannut aimminkin, että evakko on ollut sen ajan lapsille iso kokemus ja nyt siitä saa ja tuleekin puhua.
Lauantain iltapäiväseminaari ennen tanssiaisia keskittyy siis Lapin evakkomuistoihin. On jo sovittu, että ihmiset voivat tuoda valokuviaan Kittilään ja Kittilä-lehdessä ne digitoidaan, että niitä voidaan yhdessä katsella. Ja voidaan muistella yhdessä. Ehkä kerätään jotain perinnetietoa talteen, joka muuten saattaisi päästä unohtumaan. Evakkoaikana Ruotsissa oli kurkkumätäepidemia. Lähes sata lasta kuoli. Sodan jälkeen monestakin syystä asioista vaiettiin.
Levi Summitin tilaisuus on avoin yleisölle. Niinpä nuorempi polvi voi tulla kuulemaan, kuinka omien vanhempien tai isovanhempien evakkomatka oli kulkenut. Tämäkin asia on osa paikkakunnan yhteistä muistia, eikä sitä pidä unohtaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti