Konekirjoittava silmälääkäri

Konekirjoittava silmälääkäri kuulostaa lähes yhtä erikoiselta kuin laulava lintukoira. Törmäsin tähän miellyttävään erikoisuuteen maanantaina. Vastaanottopaikka oli Helsingin yksityinen silmäsairaala. Olinhan etukäteen vähän huolissani siitä, että vastaanottoaika löytyi niin pian. Joskushan saattaa olla niin, että vapaita vastaanottoaikoja on eniten niillä lääkäreillä, joilla potilaat eivät mielellään käy. Olen jo liki kymmenkunta vuotta käyttänyt samaa silmälääkäriasemaa. Samalla kun Keskuskatu 6:n ikuinen remontti kestää ja ulkoinen face-lift viipyy, on monta asiaa mennyt hyvään suuntaan. Nettiajanvaraus toimii nyt moitteettomasti, vahvistus tulee saman tien kännykkään ja sähköpostiin. Silmälääkäri ei ollutkaan kiukkuinen vaihdevuosivaivanen täti (jollaisia pelkään) vaan hyväntuulinen ja rento nuorehko naisihminen. Lääkäriasema on vihdoinkin saanut uuden potilastietojärjestelmän. Lääkäri kirjasi anamneesitietoja trrrrrrrrrrr ratatata. Ennen muinoin konekirjoittajan ammattivaatimus oli 7500 lyöntiä puolessa tunnissa. Vuosien saatossa olen sen verran konekirjoitusvauhtia kuunnellut, että varovasti arvioiden tohtorin vauhti toistakymmentä tuhatta lyöntiä puolessa tunnissa. Hän kirjoitti sokkona kymmensormijärjestelmällä, joten oikolukua ei tarvittu. Ei kyllä tullut virheitäkään. Koska kuivasilmäisyys oli osana ongelmaa, silmiin laitettiin Shimer-testiliuskat. Siinä pitää odotella jonkin aikaa. Odotellessa oli luppoaikaa jutella turhapäiväisiä. Muuten yritän olla huolellinen, etten vie käyttökelpoista vastaanottoaikaa turhuuksiin. Onnittelin tohtoria loistavasta näppäimistönhallinnasta. Hän kertoi olleensa nuorena tyttönä au-parina Lontoossa ja halunneensa jotain järkevämpää tekemistä ja opetteli kymmensormijärjestelmän. Vaatimattomasti vähätteli, ettei hän sentään numeroita ja erikoismerkkejä opetellut. Lohduttelin, että niissä on nykyään niin paljon uusia konekohtaisia eroja, että parempi näin. Olimme voimaperäisesti yhtä mieltä, että hyvä kymmensormijärjestelmä pitäisi opetella nuorena. Myös lääkärintyössä tuhraantuu aikaa hukkaan, jos ei sitä osaa. Hyvällä taidolla kirjoittaminen on nopeampaa kuin sanelu, eikä tarvitse oikolukea jälkeenpäin. Kirjoitusvirheistä viis, mutta hoitovirheet johtuvat liian usein huonoista ja virheellisistä potilastiedoista. Konekirjoitustaitoa vain vähätellään, vaikka nykyisin se on oleellinen osa akateemistakin ammattitaitoa. Pois lähtiessäni sain pinon reseptejä. Lisätään kostutusgeeliin allergiatippoja ja viikoksi vähän lääkettä. Mutta sain mukaani myös epikriisin. Siinä oli Näöntarkkuus, taittovoima, status, jossa oli monia kummallisia sanoja, ek rauh, my ts+, eksf- ja muuta sellaista, jota potilaan ei tarvitsekaan ymmärtää. Mutta myös kaikki muu oleellinen esitiedoista hoitosuunnitelmaan. Tietysti ilman kirjoitusvirheitä. Ja toisaalta ei yhtään turhaa sanaa. Kiittelin hienosta paperista. Sen voisi vaikka laittaa raameihin. Hän kertoi aina antavana epikriisin mukaan. Tällä kertaa yksityissektori sai täydet lääkäripisteet ja viisi tähteä erinomaisesta palvelusta. Jos ei olisi ennestään pitkäaikaista hoitosuhdetta silmälääkäriin, vaihtaisin sutena konekirjoittavaan tohtoriin. Vain yksi hoitotieteellinen ongelma jäi: nyt kun on kolmenlaisia tahmeita tippoja, kaksia niistä kolmesti päivässä, ajoitus on ongelma. Kolmea paksua tippaa ei silmään kerralla mahdu, onko tarkoitus cocktailista. Vai pitäisikö ensin laittaa yhtä, tunnin päästä toista jne. Ja missä järjestyksessä? Enköhän minä tähänkin kehitä jonkin potilastieteellisen ratkaisun.