Vesivahinko - mysteeri luonnonlakeja uhmaten

 Keskiviikkoaamuna nousin ennen seitsemää. Oli taas sairaalapäivä. Eteisessä parketin rako näytti kostealta.  Mistä tänne on vettä tullut? Otin paperinpalan ja testasin.  Oli se kostea, kahdesta kohtaa.

Soitin Arabian Kotikatuun ja lähdin sairaalaan. Huoltomies oli tullut sulkemaan päävesijohdon. Parketti ehti kastua koko lattian alueelta siinä parin tunnin aikana. Jostain tuli vettä ja paljon. Sairaalasta soittelin isännöitsijälle, joka oli kovin myötätuntoinen ja lähetti sähköpostiin ohjeita. Soitin vakuutusyhtiöön.

Sain puhelun myyntimieheltä, joka halusi tulla tekemään vahingontorjuntaa, mutta ei ollut saanut isännöitsijältä lupaa. Huoltoyhtiöstä oli saanut tiedon. En siellä sairaalassa maatessani mitään voinut sopia. Lääketiputus loppui puolelta päivin ja pääsin  kotiin.   

Sain isännöitsijän uudelleen langan päähän.  Ongelmana olikin, että riippumatonta vahinkotarkastajaa ei ollut saatavissa kahteen viikkoon. Eli samaan Kotikatu-konserniin kuuluva vahinkotarkastaja oli ainoa saatavissa oleva putkistovahinkoja selvittämään.  Pukki vartioimaan kaalimaata.  

Mitä oikein tapahtui?

Tarina alkoi vuonna 2008, kun ostimme tämän hyvän kotimme rakennusvaiheessa.  Tässä esteettömässä asunnossa voisi asua loppuikänsä.  Teimme arkkitehdin suunnittelemia lisätöitä, keittiöön laadukkaat kalusteet ja Mielen kodinkoneet. Talon rakentanut SRV teki lisätyöt. Paljon maksoi, mutta hyvä tuli.

Kymmenkunta vuotta sitten jääkaappipakastimen jääpalakoneesta kuului ajoittain kolinaa. Paikalle tuli ammattitaitoinen merkkihuollon asentaja, joka sanoi, että kolina ei ole "vika vaan ominaisuus".  Eli piti irrottaa jääpalakone pakastimesta.  Sehän sopi meille.  Emme ikinä tarvinneet jääpaloja. Kolina loppui, kaikki hyvin.  Jääpalakoneen ohut vesiputki jäi jääkaapin taakse puolentoista metrin korkeuteen törröttämään kuin antenni. Vedentulo sinne pantiin poikki sulkemalla vesiliitos tiskipöydän alta. 

Keittiöön olimme valinneet yhdessä arkkitehdin kanssa tiskipöytään hanan, jossa oli myös ulosvedettävä käsisuihku. Se oli kätevä isoja vaaseja ja vateja käsin tiskatessa.  Hanan vedentulo vaihdettiin suihkuun tuosta nupista kuvan keskellä.  Eli tiskipöytään oli vedelle kaksi eri reittiä. 

Joskus viime talvena hana alkoi tihkuttaa juuresta vähän tiskipöydälle.  Ennen muinoin olisi ehkä tiivisteitä vähän korjattu.  Mutta ei, huoltomies sanoi, että hana pitää vaihtaa ja että tarvitaan oikea "putkari", koska vedet pitää jostain katkaista.  Sitä sitten käytiin moneen kertaan katsomassa ja sanoin, että haluan samalaisen hanan kuin ennenkin. Tiedän, että kalliimpi erikoishana pitää itse maksaa.   

Lopuksi sanottiin, että sellaisia hanoja ei enää saa. Pitää vaihtaa tavalliseen hanaan.  En jaksanut riidellä.  Yhtenä kauniina päivänä nuori huoltomies/putkimies tuli hanaa vaihtamaan.  Kudoin sukkaa olohuoneessa ja nuori mies sanoi, että "teillä on kyllä ihan väärin tehty nämä asennukset, kun teillä tiskikoneeseen menevässä vedessä on juomaveden suodatin".  Tässä vaiheessa hälytyskellojen olisi pitänyt soida, mutta kun vesijohtoasennuksista mitään ymmärrä, ei soinut. 

Helmikuussa vanha jääkappi meni vaihtoon.  Gigantista tuli uusi kaappi.  Jääkaapin takana oli paljon pölyä, vaan ei tippaakaan vettä. Ja ohut jääpalakoneen putki törrötti ponnekkaasti pystyssä. Oli muuten vaikea löytää sellaista jääkaappi-pakastinyhdistelmää, jossa ei ole jääpalakonetta. 

Nyt siis huoltoyhtiön kanssa samaan konserniin kuuluva vahinkotarkastaja lähetti raporttinsa. Vesivahingon syyksi hän ilmoitti "tulppaamaton jääpalakone" Se tulppaamaton alle 5 mm läpimitan ohut johdon pää oli yli metrin korkeudella vapaasti ilmassa.  Eikö siis vettä olisi edes vähän parketin pinnalla eikä puskisi alhaalta ylöspäin parketin läpi alta keittiössä, eteisessä ja olohuoneessa?   Tämä tapahtui parin tunnin aikana ja asettui kun kaikki vedentulo huoneistoon suljettiin.  

Vahinkopäivänä iltapäivällä tuli huoltoyhtiöstä taas kaksi miestä.  Saimme taas vettä.  He ottivat mukaansa sen vedensuodattimen ja johdon.  En kehdannut sanoa, että älkääpä hävittäkö todistusaineistoa. Toinen heistä osoitti tuota käsisuihkun nuppia/hanaa  ja sanoi, että tästä hanasta menee vesi jääpalakoneeseen, eikä saa yhtään avata, kun vesi tulee kovalla paineella.  Mikä on nyt ihan outoa.  Emme siis avaa.  Mutta eikö siitä vedentulo olisi pitänyt katkaista silloin, kun hana vaihdettiin? 

Eli vuodon syynä on se, että en ollut tulppauttanut jääpalakoneen vesiputken kärkeä. Ei siis putkimies, joka oli sieltä tiskipöydän alta avannut voimallisen vedentulon jonnekin, ehkä sinne tiskikoneen alle.  Emme vieläkään tiedä, minne, sillä ei sieltä tulppaamattoman putken lähettyviltä vettä ole näkynyt, vaan kaikki oli parketin alla. Onko huolimaton vanhus, joka ei ymmärrä tulppauttaa kärkeä, vaan ammattimies, joka putkimiehen työkaluilla avaa vedentulon? 

Valvottava tehtävä 

Tämä on ahdistavaa.  En puhu evakkoon lähdöstä, tämä on onneksi vielä koti, jonne on aikanaan turvallinen pääsy takaisin. Ymmärtääkseni kotivakuutus tämän pääosin korvaa, ja omavastuista selvitään. 

Pahinta on tämä epäoikeudenmukaisuus.  Minun ilmeisesti on viisainta kiltisti hyväksyä tuo järjetön vahinkoraportti, sillä muuten ei päästä aloittamaan lattian purkua ja kuivatusta.  Eikä terveydentilamme  kestäisi nyt mitään riitelyä. 

Aika ovela veto Kotikatu-yhtymältä hankkia omistukseensa kaikki vesivahinkojen tarkastus- ja korjausliikkeet.  Ei tule vastuuta asennusvirheistä. 

Tässä nyt pitäisi suunnitella tulevaisuutta.  Eikä tiedä, mitä seuraavaksi.  Onneksi pääsemme remontin alta väistöasuntoon loppukuusta. Mutta pitäisi jaksaa pakata, muuttaa, jotenkin tuota kuivatus- ja korjaustyötä suunnitella ja ilmeisesti sitä olisi viisainta hyvin valvoa. Aluksi valvoin kolme yötä huolehtimassa, viime yönä jo sain unen päästä kiinni. Vanha ihminen on näissä asioissa aika avuton.

Yksi valopilkku tässä kauheudessa on talomme mukavat naapurit.  Vaikka tästä on naapureillekin harmia ja melua tulossa, kaikki tapaamani ovat olleet ihanan myötätuntoisia. 

Se Kotikatu-konserniin kuuluva vahinkokartoittaja sanoi, että keskiviikkoon mennessä oli sillä viikolla hänen kohdallaan jo seitsemäs vesivahinko.   Ilmeisesti kiirettä pitää.  

Sähköturvallisuudesta ja sähköasentajien ammattipätevyydestä on tiukat ohjeistukset.  Väärin asennettu sähkötyö voi aiheuttaa kuolemanvaaran.  Näitä putkivahinkoja tuntuu tapahtuvan aika usein.  Sen ei kai ole niin väliä, kun vesivahingosta ei henki mene.  Minulta tämä kuitenkin taitaa lopun terveyteni viedä, vaikka henkiin jäisinkin. 

P.S.  Huomasin, että putkistoasioissa on monenlaista ammattisanastoa, jota en hallitse.  Kiitos, jos olet jaksanut lukea.  

Vieläkö on kesiä jäljellä

 

Kesän päättyessä ilmassa on haikeutta. Tyttäreni perhe Pariisista ehti Suomeen pariksi viikoksi. Olisin niin halunnut hemmotella heitä piloille.  Onnistuneen sieniretken tuloksena sentään onnistui niin tattimuhennos, kanttarelleista syntyi risottoa, kastiketta ja piirakka.  Mustatorvisienet voissa paistettuna oli lapsille kaikkein mieluisinta sieniherkkua. Sienestykseen ja penkkiurheiluun liittyy parhaita muistoja lapsuudestani.  Niitä harrastettiin yhdessä.

Jo Iida-mummini seurasi urheilua tarkkaan. Kun Vimpelin Saarikenttä ajoittain vilahtaa urheiluruudussa, tulvahtaa haikea lämpö sydämeen.  Siinä kakkospesän kohdalla toisella rannalla syntyivät lapsuuteni kesien parhaat muistot. Vanhuuden kesien parhaat muistot syntyvät lapsenlapsista. Voi miten toivoisinkaan, että heille jäisi mummista hyvä muisto. Einon mielestä mummi tuntee kaikki sienet ja on kiva ja nerokas. 

En siis tänä kesänä oikein ole jaksanut mitään. Ateneumin ohi kulkiessa oli ajatus mennä Edelfeltit katsomaan. Vanhuus ja sairaus ei ole hyvä yhdistelmä. Jos jaksaa näyttelyyn, siellä pitäisi jaksaa vähän kulkea, pahimmillaan jonottaa.  Ja kaiken päälle vielä selvitä takaisin kotiin. En uskaltanut yrittää.

Kaiken kukkuraksi jostain onnistui punkki hyppäämään sisäreiteen ja ehti olla siinä ainakin vuorokauden.  Ja muutaman päivän päästä vaeltava ihottuma ilmaantui puremakohdan lähettyville.  Kahden viikon antibioottikuuri on lusittu. Toivottavasti selvitään sillä. Harmittaa silti.  

Nyt kun kudon sukkaa lapsenlapselle, teen sitä rakkaudella ja lämpimin ajatuksin. Muistan äitiäni, joka ei ollut oppinut lämpimiä tunteita sanoittamaan. Äitini ei osannut vaatteita ommella, mutta hän oli taitava kutomaan ja virkkaamaan. Jos minkä tahansa mallin jostain lehdestä löysin, äiti kutoi tai virkkasi ja aina tuli hyvä.  Kaapissani on pino pitsilakanoita. Olen varma, että äiti virkkasi niiden pitseihin myös rakkauttaan tyttäreen.  Nuorempana en tullut sitä ajatelleeksi. 

Tässä iässä jo tulee mieleen, nähdäänkö ensi kesänä vielä.  Vuoden mittaan lähimmistä ystävistä on järkyttävän moni siirtynyt tästä ajasta tuonpuoleiseen.  Haikealta tuntuu. Montako kesää on jäljellä. 

Lopuksi tuhoamisvimma - siivousprojektin tärkein osa

 

Tänä vuonna ystäväpiirissä on ollut paljon surua ja stressiä.  Tarvittavien papereiden löytäminen ja valmistelu perunkirjoitusta varten on tuntunut ylivoimaiselta. On sanottu, "voi kun joku olisi ajoissa neuvonut".  Lupasin kertoa, miten papereita siivoan.  Paperinkeräykseen ja silppuriin sellaiset, joissa on henkilötunnus.  Vain ihan pakolliset säilytetään ja ne pannaan hyvään järjestykseen. 

Kuka tahansa asioitani joutuu hoitamaan joko elinaikanani tai sitten perunkirjoitusta varten, aikaa ei kulu papereiden etsimiseen.  

Kuvassa loppusuoran tärkein työväline - paperisilppuri. Mitä vähemmän paperia on, sen helpommin löytyy. Eräs ystävä siivosi sukulaisensa kuolinpesää. Ullakolta löytyi kaikki paperit ja mapit vuodesta 1977 lähtien mutta kerrostaloasunnon osakekirjaa ei löytynyt mistään. 

On vain tiedettävä, mitä dokumentteja saattaa sittenkin tarvita.  Jos ei satu lähtemään saappaat jalassa, saattaa loppuvuosinaan tarvita apua myös raha-asioiden ja sopimusten teossa.  Yleensä aikaa kuluu enemmän papereiden etsimiseen kuin varsinaiseen asioiden hoitoon. 

Me suuret ikäluokat elämme digitalisaation murrosvaihetta, olemme tottuneet papereihin. Veroilmoituksen liitteitä ei enää tarvitse säilyttää 6 vuotta, riittää kuluva vuosi +3.   Niinpä siis yksi mappi: verotus ja aina tuhotaan alta se vanhin vuosi pois.  Kotitalousvähennys kai on suunnilleen ainoa tositemuoto mummuilla. Omavero on ehkä parhaita digitalisaation tuotteita. Helppo käyttää, sinne  teet veroilmoituksen ja siellä se säilyy hyvässä tallessa. Ei tarvitse mapitella. 

Veromapin lisäksi olen siirtyneet yhden mapin taktiikkaan.  Mapissa on tärkeää hyvät välilehdet  seuraavasti:

Eläkkeet 

Vuoden alussa saat ilmoituksen bruttoeläkkeen määrästä. Pankista kyllä näet nettomäärän. Bruttomäärää saattaa joskus tarvita. Kun tämän vuotinen tulee, edellisvuosi silppuriin.

Vakuutukset

Kilpailutin viime viikolla vakuutukseni.  Tein sen osoitteessa vakuutustiedot.fi. Sain pari hyvää tarjousta ja hyvät puhelinkeskustelut erilaisista vakuutuksista. Se on tosi monimutkaista hommaa, säästin kuitenkin yli 500 euroa, ja lopputuloksena ehkä kokonaisuutena parempi vakuutuskattavuus. Tarjoukset saatuani otin yhteyttä vanhaan vakuutusyhtiööni  Pohjolaan. Kävin lähes tunnin puhelinkeskustelun vakuutusmyyjän kanssa. Ikääntymisen myötä tulee uusia riskejä, mutta kun ajokilometrit ja vauhti vähenee, ei mitään superkaskoja vanhalla autolle tarvita. 

Koska en ole kotivakuutuksesta mitään korvauksia 50 vuoteen tarvinnut, päätin nostaa omavastuuosuuden 400 euroon. Maksaa itse itsensä viidessä vuodessa. Toisaalta, monissa vanhoissa vakuutuksissa on paremmat ehdot, ettei niistä kannata luopua.  Jos olisin uuden tapaturmavakuutuksen ottanut, olisi pitänyt tehdä terveysselvitys.  Luultavasti en olisi uuttaa vakuututa enää saanutkaan tai hinta olisi pilvissä. 

Koska OP on "kakkospankki" ja sen verkkosivut vähän hankalia, säilytän vuosittaiset vakuutuslaskut paperilla.  Varsinkin, jos jotain sattuu ja tarvitsen apua, paperi on hyvä olla olemassa. Rahaa palautui tilille monta sataa.  Postissa tuli lähes 100 sivua vakuutusehtoja, mutta en niitä jaksa lukea. 

Kotivakuutuksessa tärkein on vesi-, palo- ja varkausvakuutus. Ihan lämpimästi suosittelen vakuutusten kilpailutusta.  Pitää varautua pitkiin puheluihin, kun keskustelee vakuutusten eroista ja korvattavuudesta, omavastuun vaikutuksesta hintaan.  Ja puhelimessa ei siis pidä mitään ostaa, tarjous tulee sinne sivulle.

Auto

Auton liittyvät paperit on hyvä olla tallessa, jos vaikka autoa olisi vaihtamassa.  Katsastus, ajoneuvovero etc. on kätevä paperikuitteina, samoin autovakuutuskuitti. Vaikka taitaa jo aika hyvin kaikki olla Trafin tietokannoissa. 

Sopimukset

Sähkösopimuksen kaksi sivua tulostin, vaikka koko pitkä litania on verkossa. Samoin puhelin, liittymä- nettiosoite- etc. jatkuvasti voimassa olevat sopimukset on viisasta säilyttää.  Niitä voi sitten aika ajoin katsoa, onko vielä voimassa, pitäisikö muuttaa.   Maksut on helpointa etsiä pankin (ainakin Nordealla toimii hienosti).  Jos vaikka tekee Helen- tai Telia-haun saa kerralla kaikki laskut käsille.  Niitä kun voi mennä e-laskun suoraveloituksena vaikka kuinka monta päällekkäistä tilausta.  Kannattaa olla tarkkana ja pyytää joku nörtti neuvomaan.

Takuut ja aitoustodistukset

Kaikki voimassa olevat takuutodistukset, voi pitää samassa paikassa, niin löytyy tarvittaessa. Ne kun on nykyään siinä ostoskuitissa, ettei aina hoksaa pitää tallella.  Kierrätyksessä paremman hinnan saa tavaroista, joista on aitoustodistus jäljellä.  Vaikkapa Louis Vuitton-laukun tai Alvar Aallon kalusteista.  Pitää sitten vaan itsekseen pohtia, miten paljon jaksaa mapitella. Suosittelen pitäytymään vain papereissa, joita todella voi kipeästi tarvita. 

Digitaaliseen siirtymävaihe on suurille ikäluokille pulmallinen, osa dokumenteista on jo digitaalisia.  Verkosta ei löydy vakuutusyhtiötä, jos ei tiedä minkä niminen se on. 

Pankkiasiat

Pankin kilpailuttamisesta minulla ei ole kokemusta, mutta vanhuksen on hyvä sitäkin miettiä. Pankeilla on erilaisia palvelupaketteja. Maksan vähän lisää palvelusta, jossa on puhelinnumero, johon voi soittaa. Ja jossa vastataan ammattitaidolla.  Pankkikulut voi vähentää pääomatuloista, jos sellaisia sattuu olemaan. Pankkiasiat säilyy parhaiten verkossa. 

Terveystiedot

Tyhmä nimi.  Terveydestä ei ikävä kyllä ole tietoja, mutta sairauksista oli aikanaan 7 mappia, nyt olen päässyt kolmeen ja vielä on saneerattavaa.  Tästä aiheesta tulee aikanaan Sairaan hyvä potilas-blogi. 

Iloiset asiat

Ihan erikseen on mapit, joissa on lasten koulutodistuksia, piirustuksia, kirjeitä muistoja.  Ja mappien selässä siistit Dymo-etiketit.  Muutenkin kannattaa tallettaa asioita, joista tulee hyvä mieli.  Ikävät muistot on parasta panna silppuriin. 

Näin vanhuksia huijataan - en jaksa riidellä

Kiitos kun valitsit Helenin! Sähköpostiin läpsähti viesti, jossa oli linkki mukana. En avannut linkkiä ja poistin viestin, sillä en taatusti ollut Helsingin Energiaa valinnut. Kun energian hinnat nousivat, kävin tarkistamassa, mitä Nordic Green Energy laskuttaa.  Jotain 4 senttiä. Kuukaudessa sähkölaskut noin 10€. Sopimus oli määräaikainen. 

Menin kuitenkin googleen ja kaivoin Helenin viestin esiin.  Tosiaan, Helen vahvistaa sähkösopimuksen. Liitteenä yli 20 sivua. Hinta 19,12 c/kWh.  Että silleen.  Niinpä sitten jonottamaan tosi pitkään Helenin palvelunumeroon. 

Ystävällinen mies siellä selosti, että olen varmaan joltain kaupustelijalta tilannut.  Mutta heillä ei ole mitään mahdollisuutta selvittää, missä sopimus on tehty.  Mitä?  Se on voitu tehdä joskus kauan sitten ja tullut voimaan, kun sopimus Nordic Green Energyn kanssa on päättynyt. 

Ymmärrän, että Nordic Green Energy ei ole ollut innokas näillä hinnoilla sopimuksia jatkamaan. Aloin siinä puhelimessa sitten selostamaan, että olen kyllä oikeustieteellisessä niin kauppa- kuin sopimusoikeudenkin tenttinyt ja kuluttajansuojaakin vähän opiskellut.  Sitten lupasivat vaihtaa sopimuksen pörssisähköksi kahden viikon irtisanomisajalla.  En jaksanut rähjätä. Olkoon. 

Tiedän 100%:n varmuudella, että en taatusti ole tehnyt kenenkään kanssa sähkösopimusta. Minulla on puhelinmarkkinointikielto, joka pitää hyvin. (Paitsi Sanoma soittaa joskus jopa kertaa viikossa, siihen firmaan ei puhelinmarkkinointikielto tehoa). 

Vanhukset eivät aina sähkö- ja puhelinliittymiä ymmärrä.  Onneksi minulla on erittäin osaava vävy, joka auttaa näissä asioissa.  Ei tulisi mieleenkään tehdä sähkösopimuksia omin päin. 

Yksi laillistettu kusetustapa on puhelinyhtiöiden laskutustapa.  Vaikka olen entinen ammattilainen, en jaksa niitä tavata.  Ne on tehty niin monimutkaisiksi, ettei oikeastaan saa mitään selvää, mistä loppujen lopuksi maksan neljäkymppiä kuukaudessa.  Soitan keskimäärin 10 puhelua kuukaudessa - kotimaahan, muutaman tekstiviestin.  Telian laskussa on kymmeniä rivejä.  Olisi kiva tietää, mitä tuo maksaisi, jos ei olisi "pakettihintaa", jonka kattavuudesta minulla ei ole oikein käsitystä.  Jospa joku teleyhtiö mainostaisi selkeämpää laskutustaan, vaihtaisin oitis. Tietääkö kukaan?

Ei voi olla totta, että Helenillä ei ole mitään mahdollisuutta selvittää, missä

mukamas sähkösopimus on tehty. Onko siinä minulta hyväksyntä tai allekirjoitus? Koska en ikinä tee sopimuksia puhelimessa enkä ostareissa.  

Minullahan ei nyt ole mitään hätää, kun pörssisähkö on halpaa, vaikkakaan ei vihreää. Mutta kuinka montaa ikäihmistä on tällä tavoin kusetettu, eivätkä osaa riidellä.  Täyttääköhän tämä petoksen tunnusmerkit? Tekeekö Helen tätä systemaattisesti?  Mitä jos isot firmat voivat noin vain väittää vanhuksille, että olet tehnyt sopimuksen. Eikös nyt jotain näyttöä pitäisi saada sopimuksesta, onko joku väärentänyt allekirjoitukseni jonnekin? Onko mitään sopimusta olemassakaan? 

Pitäisikö asialle tehdä jotain?

Täydellinen kotikonttori Ikean meikkilokerosta

Kaikenlainen pikkutavara pyrkii ajelehtimaan siellä täällä.  Kuitenkaan mitään ei löydy juuri silloin, kun tarvitaan.  Lastenlasten askarteluihin tarvittiin nitojaa.  Piti tammikuussa käydä Suomalaisesta Kirjakaupasta ostamassa.  Kun keräsin toimistotarvikkeet yhteen paikkaan, nitojia oli kolme.  Kynänteroittimia löytyi 11!  Nyt on liiat lahjoitettu tarvitseville.  

Pikkutavaroiden siivoukseen kuluu yllättävän paljon aikaa. Onneksi tällaista voi tehdä istuen, eli voimia ei tarvitse yhtä paljon kuin vaatekomeron siivouksessa. 

Kaaoksen kesyttäjät-ohjelmasta bongasin Ikean GODMORGON-kylpyhuoneen kalusteista meikkilokerikon.  Siinä pysyy kaikenlainen konttori- ja askartelutarvike hyvässä ojennuksessa. 

Tussit, kuivamustekynät, lyijykynät, korjauslakka, paperiliittimet, teippi, muistitikut, post-it-laput.  Siinä pysyy pitkälti toista sataa esinettä hyvin paikoillaan ja kaikki näkyvillä.  

Vieläkin voin ihan nautiskella tiskikoneen tyhjennyksestä.  On keittiössä niin kaikki paikallaan.  Joka päivä tarvittavat astiat tyhjenevät koneesta ihan kirjaimellisesti käden ulottuville.  Nyt kun Potkulautamies on tottunut uusiin paikkoihin, hän on samaa mieltä. Työ helpottuu, kun kaikki löytyy. 

No, edelleen kännykkä on missä sattuu.  Jätän sen kädestäni ihan missä tahansa.  Tässä on tiukka uudelleen kouluttautumisen paikka. Aika hyvin osaan sentään avaimet jättää kädestäni eteisessä olevaan kristallikulhoon, josta useimmiten ne löydän.  Avaintenhallintataitoni ovat siis kehittyneet.

Siivousprojektistani olen saanut poikkeuksellisen paljon palautetta ystäviltäni.  Iloista siivousprojektia on aloitettu aika monen ystäväperheen huusholleissa. 

Stockmannin Relove onnistui yli odotusteni. Sain vaatteistani ja kengistäni paljon enemmän rahaa kuin osasin odottaa. Olen iloinen, että hyville vaatteilleni on löytynyt uusia omistajia.  Relove ottaa 50 % provision, kun se höyryttää, hinnoittelee ja myy tavarat.  Se maksaa tuloistaan verot ja työllistää.  Tällä kertaa en oikein ollut ymmärtänyt, että pitäisi olla sesongin mukaisia.  Eli keväällä kesävaatteita ja syksyllä talvivaatteita.  

Seuraavaksi pääsenkin todelliseen suppeaan spesialiteettiini: täydellisesti organisoitu lääkevarasto. Jossa on kolme osaa: 1) yöpöydän laatikko 2)kotiapteekki ja 3) matka-apteekki. 

Pitkän tähtäimen siivousohjelma on sellainen, että löydän tavarat, puolisoni löytää ja siinä vaiheessa, jos/kun tarvitsemme kodissamme kotipalvelua tai avustajaa, he löytävät tavarat ja myös osaavat panna ne paikoilleen.  Aiomme nimittäin asua tässä loppuikämme.

Siivousprojektiin takapakkia tuli - otetaan opiksi ja viisastutaan vahingosta

Tuli takapakki kuolinsiivousprojektiin.  Ihan omaa syytäni.  Rikoin hyvät sääntöni kellarisiivouksen loppurutistuksessa.  Piti tehdä ilolla ja vähän kerrallaan. Mutta sitten aloin jo aamukolmelta murehtimaan seuraavan päivän siivoustöitä.  No sellaisestahan aivot tulehtuu ja päädyin Meilahteen pariksi päiväksi ja pikkuhiljaa kerään voimia. (Siitä retkestä kirjoitan havaintoja Sairaan hyvä potilas-blogiini). 

Nyt varon ylirasitusta. Panen puhelimeen ajastimen.  20 minuuttia ja sitten seis.  Yllättävän paljon 20 minuutissa ehtii.  Oletteko muuten koskaan kokeilleet? 

Kuusi golfbägiä on kannettu terassille ja yksi on jo valmiina kellarissa. Seuraavat 20 minuuttiset kuluu aurinkoisella terassilla. Nyt on tullut aika panna omat omat  golfmailat lopullisesti pois ja viedä kierrätyskeskukseen.  Kiitollisena monista hyvistä pelivuosista ja muistoista ja ystävistä. Jää sentään pari pokaalia hyllyyn.  Oman hyvän putterini jätän vielä.  Jospa kävisi joskus ilokseen puttailemassa lastenlasten kanssa. 

Siivotessa kellarista palautui tavaraa ylös kirjahyllyyn.  Lähdetkö kellariin katsomaan lapsilta vuosikymmenten saatossa kertyneitä syntymäpäivä- äitienpäivä- tai isänpäiväkortteja? Ei, niiden pitää olla kätevästi käsillä tarvittaessa iloa tuomaan. Lastenlapsiltakin jo on ensimmäiset kortit tallessa.  Esineillä ja asioilla pitää olla tärkeysjärjestys. Toimistohyllyyn jäi vielä tilaa. 

Nyt edetään pienemmin askelin.  Ei sentään korkokengillä.

Bruno Maglin avokkaat eivät lähteneet kierrätykseen. Saa kaappiin jäädä yhdet kauniit kengät muistona.  Muistona terveyden ja aktiivisuuden ajoista.  Tuskin niitä nyt enää tarvitsen, enkä niillä taida pystyssä pysyäkään. Turhamaiset kengät vievät vähemmän tilaa kuin golfbägi. 

Nyt pienemmin askelin, vähemmän kerrallaan.  Ei siis valmistu siivous vapuksi.  Ehkä sitten juhannuksena ollaan lähempänä. Loppusuoralla sitten käyn käsiksi papereihin.  Silppuri on tuossa jo toimintavalmiina. Onneksi verottaja on järkiintynyt kuittien säilytyksessä.  Enää ei tarvitse kuutta vuotta jemmata.  Entistä vähemmän niitä tarvitaan, eipä ole eläkeläisellä muita vähennyksiä kuin kotitalousvähennys.  Hyllyssä on vielä 17 mappia.  Viidellä aion pärjätä loppuelämän. 

Muistatteko, kuinka jemmattiin luottokorttilaput ja verrattiin laskuun, että on varmasti oikein? Toisaalta ei haittaa, että Google tietää kaiken.  Onhan tyhmää olla jonkun Claes Ohlssonin tai Gigantin klubijäsen.    Mutta sieltä sitten löytyy, milloin olen mitäkin ostanut ja onko takuu voimassa. Ei tarvitse pyörittää lappusia omissa nurkissa.  Pyöriköön tietoni pilvessä, on se kivaa, jos sieltä sitten löytyy myös sellaista, mitä itse tarvitsen. 

Kehitin aivan nerokkaan kotitoimiston ikäihmisen loppusuoraa varten.  Siitä sitten ensi kerralla.  Kotitarveapteekista puhumattakaan.

Ystävänpalvelusta siivouskoululla

Minkä takia vielä vanhoilla päivillään olen ryhtynyt supermartaksi siivousintoilemaan?  Kirjahyllyn oppimäärässä mainitsin 7 hyllymetriä aivokirjallisuutta. Sen lisäksi on nyt kertynyt yli 20 vuotta kanssa taistelukokemusta muistivaurion kanssa. Pitkän tähtäimen tavoitteena on mahdollisimman pitkään kotona asuminen.  Nämä järjestelyt on parasta tehdä nyt, kun vielä jaksaa.   Ja siis vain yksi laatikko tai hylly päivässä. 

Muistissa on monta aluetta ja yksi tärkeä osa on visuospatiaalinen hahmottaminen, johon liittyy myös tavaroiden löytäminen.  Siihen auttaa selkeys. Jos muisti on huono, voi käyttää järkeä eli logiikkaa logistiikassa. Iän myötä myös näkö saattaa heikentyä, silloin selkeyttä pääsee arvoon arvaamattomaan. 

Juhlapöydän kattamiseen on vuosien saatossa kertynyt kaikenlaista kaunista, jotka ovat omassa laatikossaan. Näitä otetaan esiin vain jouluna ja juhlapyhinä tai piirakan tarjoilussa. Siivosin ja pesin laatikon ja panin tavarat hyvään järjestykseen: 

Tässäkin on logiikkaa.  Etummaisessa lokerossa tarjoiluhaarukoita, yhdessä lokerossa juuston tarjoiluun nappeja ja veitsiä ja niin edelleen, edelleen liian sotkuinen. 

Sitten otin pois tavarat, joita en ole kymmeneen vuoteen käyttänyt. Tuskin enää tarvitse. Sen jälkeen näyttää tältä.  Eikös olekin parempi?

Mitä tehdään tarpeettomille tavaroille?

w

Lasikaappia järjestäessä nämä jäi yli. Jaoin kuvan perheen Whatsapp-ryhmään.  Paluuviestiin merkkasivat, mikä kelpaa. Muut sitten kierrätyskeskukseen. Aion kyllä selvittää, mitä nuo oikeanpuoleiset kahvalliset suomalaiset pikkulasit ovat. Panin kyselyn yhteen Facebook-ryhmään. Jos vaikka panisi myyntiin.  En muista että 50 vuoteen olisimme niitä kertaakaan käyttäneet. 

Ylimääräisistä hopeista pääsee helposti eroon. Huutokauppa Helanderilla on nyt erikoistarjous hopean huutokauppaan, ottavat 10 % myyntiprovision normaalin 25 %:n sijaan. Saatan viedä yhdet mahdottoman rumat kakkulapiot ja jonkun epämääräisen lusikan. Nämä kun eivät kelpaa jälkipolville. Kierrätyskeskus saa teräksiset pikkulusikat. Otin hopeiset arkikäyttöön. Mitäpä niitä säästelemään. 

Seuraavaksi tulee vuoroon kompakti ja täydellinen kotikonttori. 

#konsadutus